Jep, taitaa olla se kultainen nuoruus nyt takana. Oli pakko perua tämän illan meno kun väsymys painoi silmät kiinni ratikassa kotimatkalla. Ennen tällainen kahden viikon univelka ei hidastanut ollenkaan, mutta nyt täytyy jo vähän miettiä mihin sitä aikansa oikein hukkaa. Takaraivosta kumpuaa tosi kamala ajatus: välillä täytyy luovuttaa ja nukkua.

Olen ollut myös niin reipas, että iltarientojeni lomassa sain täytettyä KELAlle lomakkeen Y39. Täti puhelimessa sanoi pahaenteisesti, että täytä ensin tämä lomake, niin siitä se sitten alkaa. Siis mikä alkaa? Miksei yksi lomake muka riitä? Pelkään salaa, että edessä on hidas ja kiduttava prosessi paperien pyörittelyä kumileimojen paukkeessa.

ps. Rentoudun loppuillan katsellen Ugly Bettyä viinilasi kädessä. Ja ehkä välillä myös huulilla :)