Täällä taas. Väsyneenä mutta onnellisena!!! Kun astuin tänään aamuyöllä laukkuineni lentokentän vastaanottohalliin, juoksi ihana 5-vee blondi suoraan syliin ja roikkui kädessä melkein koko päivän. Ja 4-kk vauva kuolasi päälle samalla kun katseli kulmat kurtussa, että onko toi se täti josta niin on kerrottu. Nyt me ollaan jo ihan kuin vanhat tutut :)

Espanjan viimeiset päivät olivat superihanat!! En edes osaa kirjoittaa niin että tarinasta tulis jotain tolkkua tai että mitään fiiliksiä välittyisi. Mutta tässä paras yritys.

Olin kaikki viimeiset päivät Pedron kanssa (olen selvästi pehmennyt täysin - miten se tapahtui?). Olen sortunut jopa kokkaamaan (kiitos isi ja sisko puhelinpalvelusta). Makasimme päivät rannalla ja iltaisin drinksuttelimme jonkun kaverin seurassa tai sitten vaan kävelimme pitkin satamaa ja rantaa. Lauantaina pääsin taas espanjan anoppilaan syömään simpukoita ja serrano kinkkua ja mereneläväpaellaa. Alan jo tottumaan simpukoiden kuorien kaapimiseen hampailla... Talo oli täynnä naapureita, oli siskoa, siskon kaveria ja kaverin lapsia, isoäiti istui tietysti keittiön nurkassa, ja ovikello soi jatkuvasti ihmisten tullessa ja mennessä. Yritin hymyillä ja olla tosi osallistuvan näköinen. Onnistuin mielestäni melko hyvin.

Lauantai-iltana oli Espanjan juhannus. Menimme Torremolinosin ja Málagan väliselle rannalle puolen yön aikaan. Myös Lauren ja Natalie olivat mukana. Paikan päällä oli Pedron kavereita - ja monta tuhatta muuta San Juanin juhlijaa. Harmi että unohdin ottaa kameran mukaan... Näky rannalle tullessa oli kuin jostain maailmanlopun elokuvasta. Pimeätä yötä valaisivat rannan isot kokkotulet. Ihmisiä oli kilometritolkulla tungokseen asti ja musiikki soi rannalle tuoduista kaiuttimista, juhlijoiden tuomista kitaroista ja rummuista ja rannan chiringuitoista. Taivaanrannalla näkyi ilotulitteita Málagan suunnalta, ja enemmän tai vähemmät humalaiset ihmiset juoksivat mereen uima-asuissaan. Lapset tekivät hiekkakakkuja rantaviivalla aikuisten juhliessa lähettyvillä ja poliisiautojen sireenit ja valot ohittivat rannan tasaisin väliajoin. Kaikki olivat iloisella mielellä ja tanssivat kukin tyylillään. Monet olivat pystyttäneet telttoja rannalle, yleisin lisävaruste oli kuitenkin tavallinen pyyhe. Juhlimme rannalla aamukahdeksaan asti, enkä nyt heti ainakaan saa mieleeni hauskempia ulkoilmabileitä. Yö oli mitä täydellisin!

Nukuimme sunnuntaina alkuiltaan asti. Sitten pakkasin ja siivosin pikaisesti, ja Pedro ajoi minut lentokentälle. Onneksi lähdimme ajoissa, sillä kentälle meno kesti tuplat mitä yleensä. Kaikki tiet olivat täysin tukossa, ajonopeus oli siinä 30-40 km tunnissa. Sen lisäksi, että juhannuksen paluuliikenne ruuhkautti teitä, oli Torremolinosissa joku feria tukkimassa liikennettä. Eikö se juhliminen koskaan lopu?

Mutta nyt olen maalla perheen kanssa. Söin tänään jo grillimakkaraa - aloitin siis perinteisen suomalaisen kesädieetin :) Kuulumisiin!!