Viime viikonloppu oli paras! Olin sekä perjantai- että lauantai-illan (ja yön ja aamun) tanssimassa niin, että varpaita särkee vieläkin (pirun korkkarit!). Ja sinerviä mustelmiakin löytyy sieltä täältä. Mystistä... Päivät makailin rannalla uuden ihanan ystäväni kanssa!

Vihdoinkin löysin tyttöystävän, jonka ajatukset lentelevät hälyttävän usein samoilla aallonpituuksilla omieni kanssa. Siis todella korkeissa sfääreissä. Tämä tyttö on muuten uuden pomoni lastenhoitaja, au-pair jenkeistä. Lauren tuli Espanjaan aktivoimaan puhettaan, koska on valmistumassa espanjankielen opettajaksi kotimaassaan. No, rakastuin häneen heti ensisekunnista!

Tyttöystävistä puheen ollen... Tiedättekö miten tutustutaan espanjalaisiin tyttöihin? Paikallisiin poikiin on helppo tutustua, luonnollisesti (itse ei tarvitse tehdá muuta kuin hengittää...), mutta tytöt! Mikä niitä oikein vaivaa? Olin viime viikolla tutustumassa Torremolinosin yöelämään paikallisen pojan, Luis Manuelin, opastuksella. Hänen (miespuoliset) ystävänsá olivat superystávällisiä minulle, tytölle, joka puhuu espanjaa yhtá sujuvasti kuin sulkasatoinen kana lentää. Mutta tytöt! He sanoivat vain välttämättómimmän (oman nimen ja heipat lähtiessáän), ja laittoivat kädet puuskaan aina kun puhuin heille. Käsittämätöntä. Tosiasia kun on kuitenkin se, että tyttö tarvitsee tyttöä ystáväkseen. Tai homoa. Silloin yhdessá hengailu on stressivapaata.

Ei ole muuten tullut vielá laisinkaan koti-ikávää (joitain ihmisiä on kyllä ikävá). Haluan vain sanoa, että viihdyn täällä erinomaisesti, enkä halua tulla pois. Koskaan! Jos siis olette miettineet...

Kuumia pusuja kaikille ja huomiseen! Ciao!