Noniin. Jee! Obamasta tuli USA:n seuraava presidentti. Nyt odotellaan vain talouskriisin loppumista ja maailmanrauhaa.

Aloitin tänään muuten uuden kirjan. Valitsin yhden niistä suomalaisista kirjoista, jotka ostin summanmutikassa kesälomalla Suomesta. Käteen sattui Pirkko Helenoron kirja Tuntemattoman sotilaan tytär, joka on omaelämänkerrallinen tarina suomalaisesta sotaorvosta. Aloitin lukemisen aamulla bussissa, ja melkein koko matkan istuin silmät kyynelissä. Tartuin kirjaan uudestaan lounastunnilla. Hävetti syödä muiden ihmisten seassa itku kurkussa, silmät kyyneleistä kiiltävinä. Nyt en malta odottaa, että pääsen uudelleen tuon surullisen, sodan ja maailman raakuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta kertovan kirjan pariin. Minua niin harmittaa sen pienen tytön puolesta, joka on joutunut kaiken tuon kokemaan.

Vaikka kirja on vasta aluillaan, haluan suositella sen lukemista muillekin. Tai ehkä olen vain niin allapäin näiden syyssateiden takia, että siksi oikein nautin tuollaisen raastavan surullisen kirjan lukemisesta. Nauttikaa tekin elämän kurjuudesta!

Loppuun piristän teitä täällä Espanjassa lanseeraamallani suomalaiseen mentaliteettiin sopivalla elämänohjeella: Vida – ¡hay que sufrirla!