...kun pidit tyttären ajan tasalla Leijonien viime hetkistä. Espanjassa ei lätkätuloksia näe mistään, ei edes teksti-tv:stä, joten isi ystävällisesti soitti pronssi-uutiset Espanjan-tyttärelle. Vaikka kaaduttiinkin Suuren Venäjän edessä aika pahasti rähmäkontalle, niin saipahan ainakin Ruotsi nenilleen 4-0. Että ainakin minusta tuo pronssi on aivan mahtava! (Pedron perhe ei paljonkaan liikuttunut tuloksesta. Petturit.)

Muutenkin viikonloppu meni kivasti. Olin rannalla kaiket päivät lukemassa Ameriikoista ostettuja hömppäromaaneja (The Nanny Diaries, The Undomestic Goddess, Swapping Lives, The Gossip Girl etc...) tuhansien leppäkerttujen ympäröimänä. Taas puhaltaa jotkut trooppiset tuulet tuoden miljoonia lemppäkerttuja mereltä rannalle, ja ne lentävät päin näköä, aurinkolasien linsseihin, kops, kirjan sivuille, kops, kops, ja hiuksiin, pyyhkeelle, selkään, jalkoihin, kops, kops, kops...

Niin, ja Chambaon konsertti oli aivan mahtava. Paljon parempi kuin odotinkaan. Konsertissa nähtiin ja kuultiin chill-out flamencon lisäksi myös aitoa andalusialaista tuskaa, eli sitä puhdasta flamencoa. Vierailevia flamenco-artisteja oli runsaasti, ja jopa yksi flamencotanssija oli raahattu havainnollistamaan etelä-espanjalaisten suurta tunteiden paloa. Yleisö tietysti taputteli flamencokäsiään, kuten asiaan kuuluu.