Neljän päivän matkaan mahtui paljon haaveilua ikuisesta päiväunesta – Barcelonaan muuttamisesta. Sitten kun asun Barcelonassa alkoi moni toiveikas lause. Samalla olin kävelevinäni vanhassa Barcelonassa Carlos Ruiz Zafonin Tuulen varjo -kirjan henkilöhahmot mielessäni. Vierailin myös Santa María del Mar -kirkossa valmistautumassa lukuelämykseen Meren katedraali, joka kertoo muun muassa tuon goottikatedraalin rakentamisesta ja siihen kietoutuvista ihmiskohtaloista.

Olin tarkoituksella valinnut hotellin Ravalin kaupunginosasta, johon olen aikaisempien matkojen aikana ihastunut. Kokeilin Ravalissa "asumista" puoliksi leikkimielisesti, puoliksi tosissani. Ehkä sitten joskus...

Ravalia sanotaan kaupungin "autenttisimmaksi" kaupunginosaksi, ja joskus se sitä on varmasti ollutkin, mutta nykyään se on lähinnä ulkomaalaisten opiskelijoiden, eri maista tulevien maahanmuuttajien, kylähullujen ja laitapuolen kulkijoiden asuttamaa maastoa.

Elämä Ravalin kaduilla näyttäytyi sen kaiken kirjavassa muodossa: Nuoripari kantoi isoa patjaa pitkin kapeita katuja samalla kun pakettiauton vierellä kävi kova arabiankielinen neuvottelu. Joku pummi istui falafel-ravintolan rappusilla kun ohi lönkytteli spray-maalilla riemunkirjavaksi värjätty koiraparka. Yritin ottaa koirasta kuvaa, mutta se pakeni paikalta. Karvaturrilla oli epäilemättä omat hyvät syynsä varoa sen kanssa tuttavuutta hierovia muukalaisia.

Neljän päivän lomalle antoi oman hohteensa aurinkoinen talvi-ilma ja kirkkaan sininen taivas; keltaisessa valossa kaikki näyttää tuplasti kauniimmalta. Kuljimme kaupunkia jalkaisin ristiin rastiin ja poiketen muun muassa isolla Els Encants Vells -kirpputorilla Agbar-tornin juurella, park Güell -puistossa ja tietysti la Sagrada Familia -kirkon juurella ottamassa pakollisen Barcelona-turistikuvan. Tältä reissulta mieleen jäi erityisesti Bornin alue sen kauniine katuineen. Sitten kun asun Barcelonassa voisin asua vaikkapa Bornissa.

Matkan kruunasi viimeinen lounas Bornin alueella eräässä nuhruisessa xampanyeriassa: cavaa ja herkkusämpylöitä! Väki tungeksi baarista kadulle eikä sisään päässyt ilman pientä lähikontaktia muihin lounastajiin, mutta "ahtaus" muuttui "kodikkaaksi tunnelmaksi" punaisen cavan valuessa laakeista maljoista kurkkuun kovan puheensorinan siivittämänä.

Minä ja torre Agbar.

Xampanyeriassa ennen kotiin paluuta.