No nyt ei ole kylmä. On hiki!

Tulin juuri pelaamasta koripalloa joltain Málagan verkkoaidatulta lähiökentältä. Oli tarkoitus vähän heitellä koreja Pedron kanssa ja koekäyttää juuri ostetut juoksulenkkarit (neljännet uudet kengät kahden viikon sisällä), mutta sitten siihen meidän luokse tuli sellainen pyylevä tyttö, joka halusi tehdä pelin meidän ja viereisen kentän poikien kanssa. Ajattelin että voi paska, en halua, kun en kerta edes osaa pelata. Mutta demokraattisessa äänestyksessä jäin ääneni kanssa yksin, ja joukkueet muodostettiin. Onneksi joukkueita ei muodostettu huutoäänestyksellä, sillä minut olisi taatusti valittu viimeiseksi. Pyylevä tyttö vain määräsi joukkueet ja sitten aloitettiin. Joukkueeni pitkät pojat yrittivät olla mukavia heittelemällä minullekin palloa, mutta koriin se ei lentänyt sitten millään. Juoksin kentällä itseni henkihieveriin yrittäen näyttää edes jotenkin urheilulliselta ja hiki valui selästä ja ohimoilta. Joukkueen muut jäsenet eivät vielä edes huohottaneet. Vastajoukkueeseen itsensä asettanut pyylevä tyttö päätti näyttää kentän pojille taitonsa purkamalla kaiken energiansa minuun. Sain joka kolmas sekunti pyllystä tai rehevästä rintamuksesta iskun kehooni, kun tyttö "puolusti" omaa reviiriään kuin nuori teerenpoikanen. Aina, kun sain pallon käsiini, yritin syöttää sen jollekin toiselle mahdollisimman nopeasti, jottei tytön tarvitse sitä erikseen tuuppia minulta pois. Piinaa kesti niin kauan, kunnes kentän laidalle osui joku kaveri, joka halusi peliin mukaan. Luovutin paikkani auliisti ja livistin pitkälle juoksulenkille.

Että ei ollut sinänsä tarkoitus urheilla tänään(kään), mutta pyylevän tytön ansiosta sain itseni vihdoinkin liikkeelle. Eli kiitos. Kait...

ps. No totuuden nimissä sanottakoon, että heitin ainakin 5 koria. Ne harvat kerrat, jolloin pallo vahingossa lumpsahti sisään, koko kenttä hurrasi (jopa se pyylevä tyttö), ja sillä ohikiitävällä sekunnilla ehkä jopa nautin pelistä.