Perjantaina oli tyttöjen ilta Málagassa. Viiniä, kermashotteja ja järjetöntä tanssimista.

Ennen Málagaan, työkaverini Annan herttaisen ränsistyneeseen kommuunikotiin menoa aloittelin iltaa kotonani Torremolinosissa ystäväni Annikan kanssa. (Juhlimme samalla Annikan Benalmádenan karnevaalien 2009 julistekilpailun voittoa! Tässä upea voittajatyö!!!) Minä meikkasin ison peilin edessä ja Annika järjesteli kirjahyllyn CD-rivejä oman makunsa mukaiseksi. Joimme puolilämmintä olutta kristallilaseista.

Kun saavuimme Annan asunnolle puolen yön maissa, meidän kanssamme samalla oven avauksella asunnon sisään livahti neljännen kerroksen musta kissa. Kissa, joka kerta toisensa jälkeen löytää tiensä Annan ja kumppaneiden toisen kerroksen asuntoon ja joka kerta toisensa jälkeen kannetaan sieltä takaisin neljänteen kerrokseen.

Jo heti pian jalkautui kahdeksan tytön seurueemme Málagan vanhan kaupungin kaduille. Ensimmäinen etappi oli euron shottibaari (ne kermashotit!) ja lopulta päädyimme parin muun etapin kautta White-diskoon. Siis siihen ainoaan diskoon Málagassa, jossa soitetaan "amerikkalaista musiikkia" eli Beyoncéta, Pussycat Dollseja ja Snoop Doggya. Paikka on aina ääriään myöten täynnä, niin kuin baarit yleensäkin Espanjassa: jos sisään mahtuu 200 asiakasta, sisälle otetaan 400.

Ilta oli kaikin puolin onnistunut: korkokengät polttivat varpaita, päkijöitä jomotti, reisilihakset olivat hapoilla ja bilehiki helmeili otsikossa. Wuhuu! Illan päätti joskus aamu viiden jälkeen diskon sisällä poksahtanut pippuripommi. Silmät vuotivat vettä, kurkussa pisteli ja bileväki juoksi sumpussa jo muutenkin ahtaalle ovensuulle.

Sunnuntaina, kun vietin jo kolmatta päivää tämän samaisen Annikan kanssa, tuli uusi pippurinen tilanne vastaan. Sillä kertaa juuston kanssa. Olin meinaan Annikan perheen luona sunnuntailounaalla, ja jälkiruuaksi oli tarjolla makeaa viiniä ja erittäin hyvin kypsytettyä juustoa. Juusto oli niin hyvin kypsytetty, että siinä kasvoi jo hometta. Kyseessä ei kuitenkaan ollut varsinainen homejuusto, vaan vain erittäin hyvin kypsytetty vuohenjuusto. Otin palan kuivuuttaan halkeilevaa, homeista juustoa ja laitoin sen suuhun. Suuta kirveli. Samalla tavalla kuin perjantaina pippuripommin jäljiltä.

Se siitä. Ei tässä juustotarinassa ollut muuta opetusta kuin se, että olen ollut niin sivistymätön, etten tiennyt juuston voivan tuolla lailla poltella. Mutta kuulemma se on ihan tavallista todella erittäin hyvin kypsytettyjen juustojen kanssa.

Oppia ikä kaikki.