Hei taas. Hengissä ollaan ensimmäisen feriaviikonlopun jäljiltä. Ja ETA:n pommienkin jäljiltä.

Niin, taas on ETA muistanut lomalaisia jo huonolta vitsiltä tuntuvalla kesäkampanjallaan. Ja enkö sattunut rannalle juuri silloin, kun poliisi haravoi hiekasta pommeja. Olin tullut kotiin Málagasta A7-tietä pitkin noin kahdelta iltapäivällä, juuri ennen kuin tuo samainen tie laitettiin poikki pommiuhan takia. Kotona vaihdoin bikinit päälle ja loikin rannan suuntaan. Alakadulla ihmettelin, kun kaikki nurkat ja pusikot olivat täynnä rantavarusteissa parveilevia ihmisiä. "Hulluja turisteja", ajattelin. Jatkoin matkaa yhden kadunvälin alaspäin, jossa ensimmäisenä silmiini osui tyhjä ranta, joka tähän aikaan vuodesta on yhtä outo näky kuin tanssivat elefantit. Seuraavaksi törmäsin poliisiin, joka pysäytti matkani ennen rantakadulle pääsyä. Kysyin poliiseilta mitä on tekeillä, jolloin sain tietää pommiuhasta.

Palloilin vielä hetken rannan tuntumassa muiden rannalta pois häädettyjen kanssa (joita lehtitietojen mukaan oli jopa 150 000), ja kyselin heiltä, mitä he asiasta tiesivät. Tällä välin oli Málagassa jo räjähtänyt yksi pommi, sen kuulin puhelimessa päätoimittajalta hetken kuluttua.

Kun en kerran rannalle päässyt aurinkoakaan ottamaan, hain kotoa kameran ja lähdin valokuvaajan hommiin paremman tekemisen puutteessa. Yritin päästä kamerani kanssa mahdollisimman lähelle eristettyä rantaa, mutta poliisit tulivat joka kadun päässä estämään aikeet. Niinpä keksin mennä lähimmän hotellin allaspihalle, joka on ihan rannassa kiinni. Valitettavasti hotellin pihallekin oli asetettu poliisi vartioimaan rannan puoleista aitaa, enkä hiippailuyrityksistäni huolimatta päässyt aidan viereen. Seuraavaksi keksin kavuta hotellin asukaskerroksiin, josta toisesta kerroksesta löysin siivoojalta auki jääneen oven rannan puoleiseen huoneeseen. Hiippailin ovesta sisään ja huoneen läpi parvekkeelle, josta aukesi oivat näkymät poliisien tyhjentämälle rannalle. Otin pari kuvaa ja livahdin ulos. Kun olin vielä hotellin sisällä etsimässä tietä ulos kamerani kanssa, kuului ulkoa keskikova tusaus. En ollut varma, oliko se pommi vai ei, mutta myöhemmin selvisi, että Benalmádenan sataman pommi oli räjähtänyt juuri tuohon aikaan (vajaan kilometrin päässä). Työn tehtyäni palasin kotiin ja menin uima-altaalle.

Sitten lyhyesti viikonlopun toisesta ikävästä sattumasta: En nähnyt David Bisbalin konserttia!!!! Málaga oli perjantaina täynnä ihmisiä kuin muurahaiskeko, ja jalkaisin eteneminen oli kovaa ja hidasta työtä. (Miten Málagaan mahtuukin niin paljon ihmisiä?) Joka tapauksessa, kun vihdoin pääsimme konserttipaikalle, kuulin vain Bisbalin viimeiset kiitokset yleisölle ja lavalle nousi the Pussycat Dolls.

ps. Voin muuten vakuuttaa, ettei kyseisen bändin tyttöjä tarvitse photoshopata. Ovat luonnossa juuri samanlaisia nukkeja kuin kuvissa...