Ja vielä vähän hehkutusta kauniista Sevillasta...

Koko sunnuntai kului kävellen kaupungin appelsiinintuoksuisia katuja pitkin (koska nyt kaikissa Sevillan miljoonissa koristeappelsiinipuissa roikkuu oranssia hedelmää ja kypsimmät ovat putoilleet maahan ihmisten tallottaviksi). Sain myös päivän itkukiintiön täytettyä, kun kuulin katusoittajan virtuoosimaista sembalon/sitran (luulisin, otin soittimesta kuvan jotta voin sen myöhemmin tunnistaa) käsittelyä.

Jalkojen väsyessä kapeiden mukulakivikatujen ja leveiden avenidojen tallaamiseen pysähdyimme aina hetkeksi istumaan johonkin pieneen kuppilaan tai baariin tai joihinkin kaupungin monista pikkuaukioista. Ja hyvä viinihän (mielellään makea) kruunaa aina päivän kuin päivän. Eräässä baarissa tarjoiltiin tapaksetkin omaperäisesti paksulla paperilla ilman lautasta.

Illalla, kun palasin takaisin Málagaan, olivat kotoa minua odottelemassa äiti ja isi! He saapuivat jo lauantaina, ja ihan omilla avaimillaan, tytärtään tapaamaan kolmeksi viikoksi. Ajattelin tehdä heidän kanssaan retken ainakin suosikkikaupunkiini Córdobaan ja kauniisiin Alpujarrasin vuoristokyliin.