Nyt on juhlat juhlittu. Koska espanjalaiset ovat juhlimisasioissa muuta maailmaa edistyneempiä, ovat he säätäneet sellaiset pykälät, että kun kansallinen juhlapyhä osuu sunnuntaille (kuten nyt loppiainen), on seuraava maanantai sitten vapaa.

Eli hyvää loppiaisen jälkeistä ensimmäistä työpäivää!

Lauantaina olin Málagassa katsomassa Los Reyes Magos (kolme itämaan tietäjää/kolme kuningasta) -kulkuetta. Kuten paraatihenkeen kuuluu, ei kaupungin keskustassa päässyt kävellen liikkumaan 3m/min lujempaa. Autolla vielä hitaammin. Kadut suorastaan pursuivat nukeiksi puettuja lapsia vanhempineen ja isovanhempineen muovisäkit tai ilmapallot käsissään. Muovisäkit olivat kulkueesta heitettävien karkkien keruuta varten. Itse en päässyt lähellekään eturiviä, joten sain haalittua vain takintaskullisen namuja. Kulkueessa vaappuivat mm. Paavo Pesusieni, Harry Potter, Miss Feria de Málaga ja kaikki muut lasten suosikit. Kulkueen viimeiset hahmot olivat ne lasten kovasti odottamat Kolme Kuningasta – Melchor, Gaspar ja Baltasar, jotka lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tuovat lapsille lahjat kameleilla ratsastaen.

Loppiaisaamuna avataan sitten ne Kolmen Kuninkaan jättämät lahjat. Minä vietin päivän Pedron isän luona muun perheen kanssa. Ensin söimme suomalaisten jouluillallista vastaavan loppiaisaterian. Alkupaloiksi söimme erilaisia salaatteja, kuivattua juustoa ja kuivattua kinkkua, simpukoita sekä rapuja – isoja ja pieniä, joiden kuoriminen tuotti minunlaiselleni noviisille suuria vaikeuksia ja muille ilmeisen suurta hupia. Seuraavalla kierroksella söimme ihanaa mereneläväkeittoa – uusi suosikkini! Lopuksi pöytään kannettiin karitsan koipea ja kylkipaloja, jonka päälle söimme (minullekin tuttua) kanelilla ja sokerilla maustettua kylmää riisipuuroa ja paahtovanukasta.

Sitten jaettiin lahjat. Itse olin saanut ja antanut lahjani suomalaiseen tapaan jo jouluna, joten katselin perheen puuhastelua sivusta. Mutta kuinka ollakaan, olivat kuninkaat muistaneet lahjoin perheen suomalaisvahvistustakin. Ensimmäisestä paketista sain perheen isän huumorin mukaisen lahjan – pelkkiä hiiliä. Hiiliä anetaan tuhmille lapsille kuten Suomessa risuja, mutta yleensä hiili onkin sokerista tehtyä hiilen näköistä karkkia. Ikävä kyllä paketista löytynyt hiili oli sitä ihan tavallista grillaushiiltä, ja Pedron isän riemu oli rajaton (saman kohtelun sai Pedron siskon poikaystävä). Seuraava paketti oli jo ihan tavallinen kilttien tyttöjen lahja.

Lahjojen jakelun jälkeen alkoi Real Madridin peli – kuinkas muutenkaan. Ei kai täällä mikään juhla ole mitään ilman kunnon futismatsia. Sen katsoimme alakerran baarissa Pedron maalaisystävien kanssa.

Maanantaina – kansallisena krapulapäivänä – alkoivat viralliset alennusmyynnit, joissa juoksin vaihtamassa lahjaksi saamani vaatteet oikean kokoisiksi. Ostinpa siinä samalla hameen ja pari paitaakin, mutta kaupoista kotiin päästyä oli pää niin kipeä, etten ihan heti mene uudestaan sellaiseen naistungokseen varpaitani vaurioittamaan.

Nyt ei muuta kuin hyvää kevään odotusta. Eilen täällä oli ainakin mitä hienoin keli – aurinkoa pilvettömältä taivaalta!!!