Olipa suurenmoinen tanssitunti! Ai miksi?

No aloitetaan vaikka siitä, että tunnille tuli myös miehiä – ihan tavallisia nuoria heteromiehiä ja ihan vapaasta tahdosta ilman tyttöystäviä. Tunti alkoi askelien pikaisella kertauksella (kaiketi edelliskerroilta), jonka jälkeen pikimmiten laitettiin musiikki, ja opettaja vaihteli kuvioita huudellen niin, ettei askelia siten voinut opetella ulkoa. Piti seurata johtajaa.

Se oli lämmittely. Sitten siirryttiin paritanssiin.

Tanssin (omasta mielestäni) aivan yhtä hurmaavasti kuin kaikki muutkin tytöt ensikertalaisuudestani huolimatta. Tämä johtui siitä, että opettaja keskittyi pojille saarnaamiseen: miten viedään, miten tyttöjä täytyy pitää, miten saada tyttö tuntemaan olonsa mukavaksi tanssiessa ja niin edelleen. Jos tyttö kompastuu, on se pojan vika (jalat pois tytön tieltä!). Jos tyttö ei tee kuviota oikein, ei poika osaa viedä tarpeeksi hyvin. Saarnoissaan opettaja oli onnistunut niin suuremmoisesti, ettei minun – tietämättömän aloittelijan – tarvinnut muuta kuin liikuttaa jalkoja rytmissä ja antaa miehen viedä. Tällä ensimmäisellä tunnilla tanssin vaikeampia koukeroita ja käännöksiä kuin koskaan tanssitunneilla Suomessa (terveisiä vaan Alejandrolle).