Oli tosi ihana viikonloppu ja aurinko paistoi ja kävin ulkona ja oli ihanaa ja jaadi-jaadi-jaa. En jaksa kaikkea selostaa. Kerron nyt vain ehkä kaikkein eniten teitä kiinnostavat kohdat.

Siis: Olin treffeillä. Kahdesti (kyllä, saman tyypin kanssa). Eli tuplasti enemmän kuin normaalisti... Täytyy tosin tunnustaa, etten aluksi tajunnut meneväni treffeille, vaan luulin meneväni ulos uuden ystávän kanssa. No, jokatapauksessa. Kokemus oli oikein hauska, siis sitä vaan, että kun suomalaiset miehet harvoin järjestáä mitään oikeita treffejä. Ja sekin oli tosi outoa, että kun minut illan päätteeksi tuotiin takaisin kotiin (pisteeseen, josta minut aikaisemmin noudettiin), niin auto ei lähtenyt kadun varrelta ennen kuin olin päässyt avaimineni turvallisesti kotiportin sisäpuolelle. Aika kohteliasta, vai mitä.

No, ei siitä sen enempää. Nyt mietin kuumeisesti miten saisin lopetettua koko homman. Seuraavat treffit on keskiviikkona (miksi en osaa sanoa ajoissa ei, miksi?), ja sitä ennen täytyy selata espanjan oppikirjoja jos sieltä löytyisi valmiita lauseita tähän tarkoitukseen. Ja älkáä käsittäkö nyt väärin. Tämän poikaystäväehdokkaan kanssa vietetty aika on ollut oikein hauskaa (vaikka joudunkin olemaan válillä tyhmánä hiljaa kun en vielä osaa kieltä sujuvasti), mutta kolmet treffit viikon sisáän on silti liikaa. Ja muutenkin. Olen ollut täällä vasta vähän yli viikon!

Ja listaan nyt vielá lisää outoja asioita treffeiltä:
- mies tanssii paremmin kuin minä
- mies kertoo olevansa romantikko (hohhoijaa)
- siis sellainen romantikko joka kyllä puolustaa (siis tappelee) kun on tarvis (iik!)
- mies odottaa, että seuraavilla treffeillä minä kokkaan
- mies puhuu tunteistaan avoimesti
- mies olettaa, ettá minäkin puhun tunteista avoimesti
- mies ei ymmärrä henkilökohtaisen tilan merkitystä laisinkaan

Ensimmäinen kulttuurishokki takana.