Lehti on painossa! Jiihaa! Nyt voi taas keskittyä omiin ajatuksiin :)

Eilen illalla olin Pedron isän kotona syömässä. Pedro oli myös mukana, vaikka isä kuulemma aina kyselee ensin, että tuleehan Alma. Ja Alma tulee. Eilen söin yhden illan aikana enemmän valkosipulia kuin kokonaisen normivuoden aikana Suomessa. Suu paloi ja mahaa poltti, mutta hyvää oli.

Valkosipulin käyttö on tässä maassa melko holtitonta. Kokatessa valkosipulin yksikkö ei ole kynsi, vaan sipuli. Ja sitä voi laittaa ruokaan kuin ruokaan. Lisäksi keittiössä on aina oltava kilo sipuleita, kassillinen tomaatteja, tusina kananmunia, muutama sitruuna, sekä tietysti paljon persiljaa, suolaa ja oliiviöljyä. Väittäisin, että minkä tahansa espanjalaisherkun maustamiseen riittää nuo tarpeet. Niistä syntyy espanjalaiseksi mauksi kutsumani yhdistelmä. Oma ruokani maistuu sen sijaan aina suomalaiselta (suola-pippuri-peruna-liha-yhdistelmä, liemikuution perusmakua unohtamatta).

Täällä on muuten puhuttu paljon rannikon liian täyteen ja ahtaalle rakentamisesta. Joitain rakennuksia on tuomittu purettavaksi, sillä ne ovat liian lähellä rantaviivaa. Rannalla on niin kutsuttu suoja-alue, joka kuuluu jättää tyhjäksi. No, satuinpa aamulla lukemaan, että itse Málagan oma Hollywood-hurmuri Antonio Banderas on tuomittujen listalla. Tai siis Antonion Marbellan-huvilan eräs osa. Se täytyy siis purkaa. Osa on kai rakennettu alunperinkin oma käden oikeudella, tai sitten rakennuslupa on jollain keinolla "ostettu". Mutta samaa kai tapahtuu Suomen järvimaisemissa, kun kesämökkiä laajennetaan pienellä "liiterillä" (jossa nyt vaan sattuu olemaan kiuas ja juokseva vesi) järven suuntaan.