No nyt on kesän vika rantaviikonloppu virallisesti vietetty. Road trip Tarifan rannoille onnistui täydellisesti niin sään kuin seurankin puolesta. Meno oli iltaisin hieman levotonta teltan edustalla ja myöhemmin rannan chiringuitossa, mutta esimerkiksi lauantai-päivällä matelimme pitkin Tarifan tuulisia katuja ja kolusimme hylättyjä taloja ja outoja luolia kaikessa rauhassa. Rantapiknikin jälkeen vaivuimme siesta-nokosille valkoiselle hiekalle. Unien aikana aurinko markkeerasi nenät punaisiksi ja iholle vaatteiden rajat.

Kun heräsin päiväunilta todellisuuden pariin, levitin naaman hymyyn, sillä sininen taivas, puuterihiekka, turkoosi meri ja sen takana siintävä Marokko olivat niin upeaa katseltavaa että merkein herkistyin tuurijuopon kyyneliin. Heitin vaatteet pois (ei hätää, alla oli bikinit), juoksin Atlantia kohti aikomuksena pulahtaa kristallinkirkkaisiin aaltoihin, mutta syksyn kylmettämä vesi sai minut vain kiljahtamaan kauhusta ja tekemään täys-uukkarin takaisin kuivalle maalle.

Ainut miinuspuoli reissussa oli nukkumisen epämukavuus. Meitä oli kolme henkeä kahden hengen teltassa, kyynärpäät toisten kylkiluissa, muhkurainen maa selän alla ja ilman mahdollisuutta kääntää kylkeä muita herättämättä. Mutta kivaa oli silti!

Kun en ole uutta kameraa vieläkään hommannut, niin kuvia laitan kunhan saan ne ensin itselleni.