Löysin eilen itseni seisomasta ryhdittömänä espanjalaisen kodin kylpyhuoneen lattialta naama haudattuna pyyhkeeseen. Alkuperäinen tarkoitus pyyhkeelle oli kuivata juuri suihkusta tullut vartalo, mutta sainkin äkillisen itkukohtauksen.

Tunsin yhtäkkiä, etten kuulu tähän maahan ollenkaan. Rankka turhautuneisuus valtasi koko mielen.

Olin aikaisemmin illalla ollut espanjan kielen kurssilla, jossa kaikki opettajan suusta tulevat opit olivat jo itsestään selviä. Mietin, miksi ylipäätään olin kurssilla, jos kerran jo osaan kaiken. Olen tehnyt jo kirjan kaikki tehtävät kurssin loppuun asti, ja taso on korkein, mitä koulussa tarjotaan.

Mutta en kuitenkaan osaa espanjaa. En niinkuin pitäisi.

Osaan keskustella ja sanoa asiani espanjaksi. Välillä itseilmaisuni on kuitenkin yhtä sujuvaa kuin pulkalla alas laskeminen pitkin tervatun hiekkadyynin rinnettä. Joudun jatkuvasti keskittymään espanjalaisen puheen kuunteluun, ja nopea reagointi on kovaa työtä. Välillä särkee päätä, kun selitän jotain pitkää ja monimutkaista tarinaa. Tunnen itseni rättiväsyneeksi.

Mietin, voinko koskaan oppia puhumaan oikein.

Kurssin jälkeen näin sattumalta muutaman espanjalaisen tutun, joiden kanssa juttelin hetken. Siinä jutellessani aloin pikkuhiljaa tuntea itseni aina vain avuttomammaksi. Mietin, onko mitään järkeä kysyä ja vastata, jutella ja vitsailla, kun se ei tule automaattisesti. Täytyy ajatella niin kovasti.

Murheeliset ajatukset veivät vielä synkemmille harhapoluille.

Pari kertaa olen ollut tilanteessa, jossa joku espanjaa paremmin taitava on vastannut puolestani, kun oma vastaukseni on viipynyt hieman pidempään. Silloin melkein suutun. Että kehtaavat! Joskun taas joku kärsimätön on sanonut, että puhu hieman nopeammin – ei ole niin väliä jos sanot jotain väärit.

Mutta kun puhe ei tule nopeammin. Arvatkaa yritänkö!

Seisoin paikallani itkien vartin. Kiitos espanjalaisten lukottomien kylpyhuoneen ovien, Pedro tuli sisään ja pelasti romahtamaisillaan olevan tyttöystävän.

Helpotti heti kun sain pyyhittyä räkäisen nenäni jonkun toisen olkapäähän.