Takalisto ja selkälihakset huutavat tuskasta eilisen hepparetken jäljiltä. Kävin kahden heppahullun kaverin kanssa ratsastusvaelluksella Sierra de las Nieves -vuoriston kauniissa vihreänraikkaissa maisemissa. Sain alleni hevosen, joka ihan itse sääteli mentiinkö kävellen vai ravaten (?). Minun täytyi vain pysyä selässä ja ohjata hevosta sen verran, ettei se nyt ihan suurempien männynoksien alta minua vienyt (vaikka vei kyllä pari kertaa). Kerran oli heposen otsa myös menossa suoraan puun runkoa kohti, kun se itse halusi mennä vasemmalta ja minä ohjasin oikealle muiden heppojen perään. Lopulta se kääntyi oikealle, ja pohkeeni rouhaisi hieman puun runkoa siinä isoa mäntyä ohittaessa.

Muuten kaikki menikin hyvin!