Jiihaa!! Uin ensimmäistä kertaa elämässäni Atlantin valtameressä!! Bolonian valkoisten hiekkarantojen vesi oli kirkasta ja puhdasta kuin uima-altaassa. Koska alueelle ei ole rakennettu suuria hotelleja tai baareja, ei näille rannoille ole kovaa tunkua - edes kesällä. Ehkä juuri näiden elementtien ansiosta jotkut espanjalaiset kutsuvat Cadizin lähes koskemattomia rantoja Espanjan Caribiaksi.

Vietimme koko sunnuntain rannalla sangrian ja eväspatonkien - ja tietysti auringon - voimalla. Bolonia sijaitsee aivan Espanjan eteläisimmässä kärjessä, ja vastarannalla näkyi Afrikan rannikko koko horisontin leveydeltä. Lämpötila kohosi yli kolmenkymmenen asteen, mutta Välimeren suuaukolle tyypillinen kova levante-tuuli teki ilmasta juuri sopivan. Ainut vaan, että tuuli lennätti ajoittain silmät ja suut täyteen hiekkaa.

Innostuin heti rannasta alkavista hiekkadyyneistä niin, että päälle oli tietysti pakko kiivetä. Kokemattomana turistina yllätyin, kuinka rankkaa hienossa hiekassa ylämäkeen tarpominen onkaan. Alastulo oli paljon helpompaa - kokeilin muun muassa kierimistekniikkaa. Suosittelen! Ja kun puhti loppuu, voi kellahtaa maahan selälleen tekemään hiekkaenkeleitä. Taivaallista!!

Kahdeksan aurinkoisen tunnin jälkeen kävimme uimassa vielä kerran, ja heitimme pyyhkeet ja aurinkovarjot takaisin auton peräluukkuun ja ajoimme surffareiden suosiossa olevaan Tarifan pieneen rantakaupunkiin. Pääkadun varrella olevissa liikkeissä myytin yksinomaan syrffilautoja, lautailuvaatteita ja kaikkea muuta mahdollista lautailuun liittyvää. Jopa paikallinen kebab-ravintola oli nimeltään Surf Kebab. Kaupungilla tuli itsellekin sellainen kiva hippifiilis. Peace!

Illalla kotona (klo jotaan 01.00) olin väsynyt (auringonotto on nimittäin rankkaa puuhaa) mutta onnellinen! Hauskaa tässä kaikessa on vielä se, että päivällä kolutut ihanat rannat ovat vain 1,5 tunnin ajomatkan päässä kotoa. Niille voi mennä vaikka joka viikonloppu!!!

Aurinkoisia ajatuksia!!!