Ennen kun laitan niitä kuvia, kerron nyt sitten mitä Pedrolle kuuluu, että saadaan äitikin tyytyväiseksi!

Eli Pedro on lumoutunut Hollantiin, sen isoihin ihmisiin, maan pyöräilykulttuuriin, kaupunkeihin, kanaaleihin, luontoon, syysilmoihin harmaine päivineen ja kaikkeen muuhunkin minusta niin tavalliseen.

Hollanti on kuulemma maa, jossa voisi ajatella jopa asuvansa joskus. Ja sehän oli korvilleni mieleen, ainakin siinä määrin, että ääni kellossa on ainakin vähän muuttunut. Ennen Espanja, Andalusia ja tarkasti ottaen vain Málaga kelpasi asuinpaikaksi.

Yhteinen viikonloppu meni hienosti, vaikka aluksi hieman jännittikin kahden kuukauden jälkeinen tapaaminen. Hölmöä. Kultaakin kalliimmat neljä päivää olivat lopulta parhaat neljä päivää koko syksyn aikana, ja nyt odotamme molemmat kovasti jo marraskuun loppua, jolloin näemme Barcelonassa!

Jos nyt joku miinus täytyy matkaan piirtää niin se, että kun lauantaina söimme aamiaiseksi aterian nimeltä "happy breakfast", meni loppupäivä hieman harhailevissa aatoksissa. Mutta hei. Täytyihän turistin kokeilla vapaan maan antimia!