Ja taas puhutaan politiikasta… sori. Tai paremminkin historiasta.

Tänään kun tulee kuluneeksi tasan 30 vuotta Espanjassa vuonna 1981 tehdystä sotilasvallankaappausyrityksestä. Tuolloin koko Espanja oli paniikissa, kun parlamentissa kolmiohattuinen Guardia Civil -päällikkö (huvittava näky, hakekaapa kuvia) ilmoitti pistooli kädessä vallankaappauksen alkaneen. Kaduille vyörytettiin tankkerit ja maahan julistettiin poikkeustila.

Vallankaappausyrityksen päähenkilön, eversti  Antonio Tejeron heiluessa pistooli kädessä täydessä parlamenttisalissa vaatien hiljaisuutta ja auktoriteettia, paikalla olivat Espanjan politiikan korkeimmat vaikuttajat äänestämässä uuden pääministerin valinnasta. Kongressista tehtiin suoraa tv-lähetystä.

200 aseistautunutta Guardia Civiliä piti parlamenttia panttivankina 18 tunnin ajan. Seuraavana päivänä tilanne laukesi ilman, että ketään vahingoittui.

Vuoden 1981 vallankaappausyritys liitetään tapahtumasarjaan, jossa Espanja muuttuu diktatuurista demokratiaksi. Francohan hallitsi Espanjaa aina vuoteen 1975, eli kuolemaansa, asti. Franco nimitti ennen kuolemaansa nuoren kuningas Juan Carlosin jatkajakseen, mutta kuningaspa muutti kelkan suuntaa ja ryhtyi edistämään maan demokratiapyrkimyksiä.

Vallankaappausyrityksen aikaan Espanjan poliittinen tilanne oli tulenarka: ETA tappoi lähes päivittäin, maan työttömyys oli 20 % luokkaa, armeija ja äärioikeisto vastustivat demokratiaa, ja parlamentti oli sisäisessä kriisissä. Niinpä eversti Antonio Tejero päätti pelastaa Espanjan turmiolta ja ottaa ohjat käsiinsä.

Guardia Civil -joukkojen marssiessa sisään parlamentista tehtiin siis suoraa tv-lähetystä, ja ensimmäinen puolituntinen kaappauksesta tallentui nauhalle. Nauhalta näkyy, miten eversti Tejero marssii puhujankorokkeelle (edelleen: todella humoristinen näky) ja vaatii parlamentissa hiljaisuutta ja järjestystä, sitä kuitenkaan saamatta. Tarvitaan muutama konekiväärisarja.

Kaikki parlamentissa lakoavat piiloon lattialle ammuskelun alkaessa. Kaikki paitsi kolme: puolustusministeri Gutiérrez Mellado, uusi pääministeri Adolfo Suárez ja kommunistijohtaja Santiago Carrillo, joka sytytti tapahtumia seuratessaan savukkeen kylmän rauhallisesti.

Vallankaappausyrityksen aikana puolustusministeri ja uusi pääministeri vaativat Tejeroa luopumaan aseesta, ja Tejero vaati kuninkaalta vallanvaihdon tunnustusta. Kuningas ei moiseen suostunut, vaan vaati tv-kameroiden pyöriessä varauksetonta tukea laillisilla ja demokraattisilla vaaleilla valitulle hallitukselle. Samaan aikaan salin ulkopuolella yritettiin kasata muitakin armeijan joukkoja vallankaappaukseen mukaan, mutta illalla Tejerolle alkoi olla jo selvää, ettei yrityksestä tule mitään. Tappio oli selvästi nähtävissä.

Tilanteen ratkaiseminen luetaan kuningas Juan Carlosin saavutukseksi, joka näin ollen sai luottamuksen sekä kansalta että parlamentilta. Hurraa!

Tuon 30 vuoden takaisen päivän tapahtumat voi nähdä nykyään hieman humoristisessakin valossa, vaikka tuolloin maassa vallitsi luonnollisesti paniikki ja epätietoisuus. Vallankaappausyrityksessä mukana olleet rivimiehet ovat myöhemmin kertoneet esimerkiksi, että osa parlamenttiin marssineista Guardia Civil -sotilaista ei edes tiennyt, mitä parlamenttiin mentiin tekemään. Eli kommunikaatio, kommunikaatio! Yirtetään muistaa, että se on monen pieleen menneen yritelmän kompastuskivi, ja sovelletaan oppia jokapäiväiseen elämään, jookos.

Vuoden 1981 vallankaappausyritys on muuten viimeinen laatuaan läntisessä Euroopassa.

Näin. Siinä pieni kertaus Espanjan kiinnostavaan lähihistoriaan.