Viikon visiitti Suomeen oli yllätys kaikille paitsi niille, jotka olivat olleet äitini vuotavan suun vaikutuspiirissä (ei se oikeesti haittaa, äiti). Siskon lapsetkin yllättyivät kun löysivät eräs kaunis aamu tätin viereltään... tai itsensä tätin vierestä.

Aamu alkoi unenpöpperöisten lasten pienten käpälien kiertyessä kaulan ympärille.

"Äiti... Mummi? ...??.... TÄTI!", oli aamun ensimmäinen kommentti.

Saatoin 8-vuotiaan koululaisen bussipysäkille (sain kunnian kävellä bussipysäkille asti toisin kuin ei-niin-katu-uskottava vaari) ja katsoin sitten keskimmäisen kanssa Mikki Hiirtä "boxilta". Nuorimmainen ei vielä ymmärtänyt vieraan tuntuisen tätin päälle, ja teki u-käännöksen aina kun yritin kädet ojossa houkutella poikaa syliin. Pääsin lasten kanssa myös uimahalliin opettelemaan sukeltamista. Opin siskon lapsista, ja maailmasta yleensäkin, myös uusia kivoja asioita:

"Mun lempiväri on kepsutti", ilmoitti keskimmäinen.

"Ei lofvot (rosvot) oo ihmisiä."

Vanhin lapsista on oppinut hyväksi aprillaajaksi. Aprillipäivän aikana lahjakas lapsinäyttelijä höynäytti oikein perinpohjaisesti ainakin vaaria ja Sara-tätiä. Voi sitä hihityksen ja riemun määrää onnistuneen pilan jälkeen.

Nyt on taas suuri ikävä pienten lasten luo. Onneksi sain ylimääräisiä pusuja ja halauksia laukussa kotiin vietäväksi!