Vielä viimeinen yö oman untuvatäkin alla. Huomenna, tai siis tänään, on läksiäiset (jotka jatkuvat tietysti läpi yön!) joista lähden aamuyöllä suoraan lentokentälle. Sisko lupasi viedä minut sinne ja ihanainen Sara saattaa niin pitkälle kuin turvamiehet päästävät. Matkalaukkujen pakkaaminen on vielä tietenkin kesken, ja niihin taitaa tulla hieman ylipainoa. Aion vedota lähtöselvitystiskin tyyppeihin koiranpentukatseella (harjoittelen sitä ihan kohta) ja sillä että sain koko pienen elämäni tiivistettyä niinkin pieneen tilaan. Ei kerrota niille että piano ja muut rojut ovat jo matkalla Espanjaan...

Sovin Annilotan kanssa, että kirjoittelemme toisillemme (Anni siansaksaa, minä ihan vain suomea) paljon jottemme unohda toisiamme. Ensihuutojen jälkeen (sie et kuulu sinne! Et saa muuttaa!) Annilotta mietti, miten posteljoonit löytävät niinkin kauas kuin Espanjaan. Kun olin selittänyt, että siellä on ihan omat posteljoonit jotka varmana osaavat perille, Annikin rauhoittui ja vakuuttui siitä ettei postit mene hukkaan.

Ensi blogimerkinnässä on varmasti jo kuvia mukana (läksäreistä!), joten muistakaa lukea! Ja muistakaa myös kommentoida!