...ja sumu peittää koko rannikon. Ja sehän tietää yksinomaan sitä, että huomenna on kuumaa, ja kunnolla.

Eilen vetelin päivänokosia töiden jälkeen, ja naapurin lapset rinkuttelivat koko talon ovikelloja vuorotellen. Kun viimein meni hermot ja avasin niille riiviöille, anteeksi, ihanille lapsosille oven, ne lauloivat pienen laulunpätkän ja jäivät tapittamaan takaisin. Ok. Missä niiden vanhemmat on? Kun ne vaan tapittivat takaisin, kehuin että olipa kaunista ja löin oven kiinni.

Tahdoin vain nukkua rauhassa...

Tää jenkkakahvoista eroon pääseminen on muutes aika hankalaa. Olen syönyt kirsikoita joka päivä yhden rasiallisen, ja nyt on suu niin rikki, että suun seinämiä vaan kirvelee söi mitä tahansa (laittaa uuden kirsikan suuhun...auts!). Ja kun toissapáivänä kävin lenkillä, tuli siitä vaan jalat kipeiksi. Ja hiki. Oli meinaan melkosen lämmintä juosta tuolla palmujen katveessa. Tänään on tenniksen vuoro, eli huomenna on kädet ja pakaratkin kipeinä.

Rantakaudella on hassuja sivuvaikutuksia.