Kun tulin eilen töistä kotiin, olivat äitimummi ja Annilotta tehneet minulle yllätyksen: keitettyä makaronia, eilistä jauhelihakastiketta ja Annin veivaamaa porkkanaraastetta. Koko komeus oli katettu kristallilasein viimeistellylle ruokapöydälle. Ruokailun yhteydessä sain raportin Annin ja mummin päivän puuhista, jotka kuulemma pitää tännekin kirjoittaa. Eli he kävivät kuuleman mukaan satamassa juna-ajelulla, josta Anni sitten leuhkasti vilkutteli muille lapsille, söivät jätskiä ja ostivat jotain lelujuttuja.

Kun ruokailut oli ruokailtu, lähdin minä Annin kanssa kiipeämään vuorta kohti, jonka huipulle pääsee kaapelikärryllä. Mutta kun perillä huomattiin, että kaapelikärryt olleetkaan enää siihen aikaan toiminnassa, meinasi känkkäränkkä nostaa päätään. Ja vielä kun viereiseen Tivoliinkaan ei päästä ilman mummia, niin lapsen naama oli muutaman hetken melkoisen rutussa.

Mutta lähistöllä leikkivät kissanpojat saivat huijattua synkkämielisen tytön iloiseksi, ja niin me lähdimme reippain mielin kohti juna-asemaa, josta edelleen Torremolinosin keskustaan. Siellä kävimme nopeasti ostoksilla pienessä prinsessa-kaupassa, jossa vaaleanpunaiset seinät notkuvat pitsimekkoja ja keijun siipiä ja kaikenlaista prinsessa-krääsää.

Tänään oli tarkoitus mennä Tivoliin kaikki yhdessä, mutta senkin taitaa estää tuo epävakainen sää. Koko kevät rannikolla on ollut ennätyssateista ja kovin tuulista, ja nyt nuo taivaalle ajelehtineet pilvet ja kovat tuulenpuuskat (aamulla oli vielä sininen taivas) ovat meidän hienojen suunnitelmien esteenä. Kakkossuunnitelmaksi keksittiin ostosreissu lastenvaatepuoteihin.