No ei kai nyt sentään mikään pako, vaan omatoimisesti pidennetty viikonloppu. Täytyyhän ylityötunnit johonkin käyttää!

Kuten yleensä, olin tälläkin kertaa erään kaverin luona majaa pitämässä. Joka kerta kun olen kyseisellä kaverillani vieraillut, on asunto ollut eri. Tällä kertaa majoituin Barcelonetan vanhaan duunarikortteliin, joka ei rähjäisessä romanttisuudessaan häviä edes El Ravalille.

Viikonloppu oli melkoisen musiikkipainotteinen, sillä kävin konsertissa, lauloin ja soitin tutussa piano barissa, lauloin myös ihka oikeassa karaokessa, juhlin diskossa jossa päivän hitit Beyoncésta Cee-lo Greeniin lauloi livenä upeaääninen naisartisti. Satuin myös astumaan yhteen kirkkoonkin juuri urkukonsertin aikaan.

Muuten 4 lomapäivää kuluivat fiilistelyn merkeissä. Kävelin pitkät lenkit lempikaupunginosissani, lounastin ääriä myöten täynnä olevassa Xampanyeriassa, haistelin metron tuoksuja... olin osa suunnatonta ihmisvilinää.

Ostin matkalta myös uuden kameran, ihan tavallisen pokkarin. Se tulikin tarpeeseen, sillä olen yli vuoden sinnitellyt kavereilta saamien kuvien varassa. Tässä matkalta pari koekuvaa.