Enää vajaa viikko, ja olen taas Suomessa. Aluksi jänskätti lähteä tänne, ja nyt jänskättää tulla takaisin - vaikkakin vain kuukaudeksi. En ole vielä kertaakaan nähnyt siskon uutta poikaa, kummilastani, joka syntyi suunnilleen heti Espanjaan päästyäni. Ja Annilotta 5-vee on salettiin taas viisastunut ja kasvanut. Kavereita on tuhat joita kaikkia haluan nähdá, mutta riittäneekö aika? Sitten on sukulaiset ja kesähäät ja kesämökit ja kesäfestarit ja vaikka mitä muuta.

Tänä kesänä olen myös ensikertaa synnyinmaassani turistina. Pitää ostaa espanjalainen matkavakuutus, koska jos jalka menee poikki, niin olisihan se hyvä saada korjattua. Kela ei minua mielellään hoivaa :( Ja tuliaiset on tietysti samaa luokkaa. Pakkaan matkalaukkuni takaisin mennessä pelkällä salmiakilla, hapankorpuilla ja finhits-CD:illä, laitan Suomi-lippiksen päähän, ja laulan päivänsädettä ja menninkäistä Finnairin koneessa viimeistä lihapulla-ateriaa syödessä.

Nämä viimeiset päivät täällä ovat siitä ikäviä, että joudun hyvästelemään Laurenin. Hänen aupair-pestinsä päättyy tällä viikolla, joten yhteisiä päiviä on enää muutama. Sitten hän onkin taas normaalielämänsä parissa Ameriikassa. Ei se kyllä täältä mihkään haluaisi lähteä, mutta pakko kai se on. Ainakin nyt. No, ilo irti vikoista hetkistä!!!

Terv. Innokas Lomalle Lähtijä. Kohta mie tuu-uun!!