...mutta ilman matkalaukkuja. Ne jaivat Barcelonaan. Aan pilkkujen kanssa. Talta koneelta niita ei loydy.

Barcelonassa koneen vaihto oli todella tiukalla, ja kun juoksin kansainvaliseen halliin, niin nimeani kuulutettiin jo. Itse kerkesin koneeseen, mutta matkalaukut jaivat. Nyt olen taalla pelkan yhden vaatekerran ja luottokortin voimilla.

Perilla, kun olin tehnyt kadonneesta laukusta raportin, paatin aloittaa seikkailun samoin tein. Alun perin ajattelin ottaa kentalta taksin serkkuni osoitteeseen, mutta kantamusvapaana lahdinkin lentokenttajunalla etsimaan New Yorkin sokkeloista metroverkostoa. Tiesin suunnilleen, minka linjan kohdalla serkun asuntorakennus sijaitsee, mutta hujautin muutaman pysakin liian pitkalle...110th streetille.

Kun nousin metrotunnelista maanpinnalle, kuulin ja nain pelkkaa espanjaa... Olin loytanyt tieni vahingossa Spanish Harlemiin. Joka auto ja kuppila huudatti bachataa ja salsaa - ihan kuin kotona. Lahdin niilta sijoiltani kavelemaan takaisin keskustaa kohti, ja noin vartin tallustelun paassa olikin jo oikea rakennus. Menin sisalle ja selitin ovimiehelle tarinani. Toivoin, etta serkku olisi ainakin vihjannut ovimiehelle tulostani. Ja niin sainkin puoliksi puertoricolaiselta miehelta avaimen asuntoon, ja koko keskustelu sujui sekin kotoisasti espanjaksi.

Nyt iskee jetlaagi. Olen ollut hereilla kokonaiset 24 tuntia. Taalla on nyt ilta, kun espanjassa ja siella suomessa on jo aamuyo. Toivottavasti huomenna saan tasattua vuorokausirytmini. Heipat!!