Mistä tietää, että on asunut Espanjassa kaksi vuotta?

No siitä, ettei keksi enää mitään blogitettavaa.

Tämän lisäksi huomaa käyttävänsä pesusientä astioiden tiskaukseen, vaikka tiskiharja nököttää käden ulottuvilla. Tai ääneen "miettiessä" suusta kuuluu "eee...", vaikka suomeksi miettimisen ääni on tietystikin "ööö...". Ainakin meillä Elimäellä... Tai kun kirjoittaa messenger-ikkunaan vahingossa "jejeje" kun oli tarkoitus kirjoittaa "hehehe". Tai kun kiihdyttää liikennevalojen läpi vanhoilla keltaisilla (tietenkin vain tyhjillä kaduilla, köhöm) tai kun kiroilee yksin kotona espanjaksi (kun kirja putoaa varpaalle).

Tulin tässä hiljattain myös todenneeksi, etten ole pitkään aikaan saanut mitään epätoivon kohtauksia tai potenut lohdutonta koti-ikävää. Viimeisimmästä itkukohtauksesta on jo niin paljon aikaa, etten sitä melkein edes muista (paitsi että muistan. Olin suutuksissa ja halusin mennä siskon luo rauhoittumaan, mutta sisko kun on toisessa maassa, niin jäin kahdeksi tunniksi autoon mököttämään paremman vaihtoehdon puuttuessa).