Aurinkorannikolla on talvi.

Saimme nauttia Málagan seudulla yli 25 asteen lämmöstä aina lokakuun puoliväliin saakka, mutta nyt ovat talven merkit täyttyneet täälläkin. Vedän iltaisin villasukat jalkaan ja yöllä nukun peiton, en pelkän lakanan, kanssa! Aamuisin laitan auton lämmityslaitteen täysille, jotten saapuisi hyytävään toimistoon täydessä kohmeessa.

Täällä on siis kylmä!

No hyvä on. Täällä on kylmä-hkö. Elohopea kipuaa yhä lähelle kahdenkymmenen, eikä lämpö yölläkään laske juuri alle 15 asteen, mutta uskokaa tai älkää – myös te Suomen räntävihmassa tallustavat arjen ahertajat – ne asteet todellakin tuntuvat täällä kylmältä.

Nämä niin sanotut huonot kelit alkoivat itse asiassa juuri silloin, kun ystäväni Sonjan kone laskeutui Málagan kentälle pari viikkoa sitten. Silloin taivas repesi ensimmäistä kertaa... sitten toukokuun? En edes muistanut, milloin olin viimeeksi nähnyt sadepisaroita Espanjassa.

Sen jälkeen kelit ovat olleet pääsääntöisesti poutaiset, mutta aurinko ei tunnu enää yhtä lämpimältä kuin ennen.

Tähän otin eilen avuksi Sonjan tuliaisiksi tuoman mustikkaglögin. Olipa ihanaa maistella kuumaksi mikrotettua Suomi-tuliaista, Suomesta aikoinaan tuodut villasukat jalassa, kun ulkona puhalsi kylmä talvituuli (ja lämpöäkin oli vain se 15 astetta!!!!).

Ja sitten päivän puheenaiheisiin.

Espanjassa alkoi tällä viikolla vaalikampanjointi. Vallan kahvasta taistelevat maan kaksi pääpuoluetta – listavaaleilla, kuinkas muutenkaan. Täällä, kaksipuoluemaassa, vaalit ovat siinä mielessä tylsät, että jo kampanjan alkumetreiltä tiedetään varmuudella, että pääministeri voi olla vain joko oikeiston ykkösmies Rajoy, tai vasemmiston uusi keulahahmo Rubalcaba. Ja oikeastaan voin jo paljastaa teille vaalien voittajankin. Pääministeriksi nousee 99,99 % varmuudella konservatiivinen Rajoy, sillä kansa haluaa kuumeisesti muutosta kriisin kourissa kärsivään maahan, jota on viimeiset kaksi vaalikautta hoitanut vasemmisto – vasemmalla kädellä monen mielestä.