Kun tammikuu meni jouluähkyn sulattelemiseen ja samalla aloitettiin se "uusi, parempi elämä", on helmikuu taas vaihteeksi juhlakuu. Me Espanjan suomalaiset nautimme helmikuussa perinteiset suomalaisherkut runebergin tortusta laskiaispullaan. Lisäksi pääsemme nauttimaan espanjalaisten jokavuotisista helmikuun juhlista, karnevaaleista.

Suurimmat karnevaalit juhlitaan Kanarian saarilla brasilialaiseen tyyliin höyhenet bikineissä samban tahtiin, sekä manner-Espanjassa Cádizissa, jossa pukeudutaan kuin naamiaisiin ja pääosassa on huumori. Näiden maailmallakin tunnettujen juhlien lisäksi ainakin Aurinkorannikolla melkein joka kaupungilla on omat karnevaalinsa.

Kävin perjantaina tutustumassa Benalmádenan karnevaalitunnelmaan, kun Arroyo de la Mielin keskeisimmällä aukiolla valittiin vuoden 2010 drag queen. Drag-muodissa tärkeintä on vähintään puoli metriä korkeat korot, isot sulkahärpäkkeet, näyttävä päähine tai peruukki, monet asun vaihdot esityksen aikana sekä ylenpalttinen dramaattisuus kaikin puolin. Tämän vuoden hitti oli myös Beyoncén matkiminen niin tanssin kuin tyylinkin puolesta.

Olimme paikan päällä hyvissä ajoin ennen kilpailun alkua ja saimme plazan laidalla olevasta tapas-ravintolasta mukavat istumapaikat. Vaikka kilpailu alkoi vasta kymmeneltä illalla ja esitykset tihkuivat rohkeita tansseja ja asuja, oli tapahtumaa seuraamassa kaiken kirjava kansa vauvoista vaareihin.

Peri-espanjalaiseen tapaan lapset otetaan illan rientoihin mukaan, ja juhla kuin juhla lasketaan perhejuhlaksi. Juhlinnan kestäessä yli puolen yön lapset laitetaan rattaisiin nukkumaan, eikä perheellisten tarvitse lopettaa juhlintaa muita aikaisemmin. Ehkä juuri tuosta juhlijoiden kirjavasta sopasta syntyy se espanjalaisille juhlille tyypillinen rento ilmapiiri – kaikki vaihtavat vapaalle, ja niin lapset kuin vanhuksetkin ovat luonnollinen osa juhlijakuntaa.

Perhejuhla espanjalaiseen tyyliin.

Lauantain ja sunnuntain olin kaverille koiravahtina. Sain hoidettavaksi 6-kuukautisen Apollo-koiran, jonka kanssa oleminen ei osoittautunutkaan ihan helpoksi tehtäväksi. Yritin väsyttää koiran tunteja kestävillä kävelylenkeillä, jotta jatkuva haukkuminen ja pureminen loppuisi edes hetkeksi, mutta pienessä (hirviö)pennussa oli niin paljon energiaa, ettei sen veto ihan helpolla loppunutkaan. Halusin kertoa kaikille ohikulkijoille, että koira oli vaan hoidossa. Sunnuntainen lounas Los Alamosin koiraystävällisessä chiringuitossa oli myös yhtä tuskaa ja häpeää, ja luulenpa, etten näytä siellä naamaani ihan vähään aikaan...

Koirahirviö ja sen epätoivoinen hoitotäti.