New York tuo mieleeni jollain kierolla tavalla Italian pääkaupungin Rooman. Roomahan on kuin iso ulkoilmamuseo, jossa pääsee kurkistamaan ihmiskunnan historian eri vaiheisiin antiikin ajoilta aina renesanssiin asti. New York, tai siis ainakin Manhattan, on myös kuin näyttämö entisistä ajoista, mutta 1900-luvun alusta nykypäivään.

Kaikkein tunnetuimmat pilvenpiirtäjät, kuten Empire State Building ja Rockerfeller Center, rakennettiin 1900-luvun alkupuolella. Silloin tyylisuuntana oli art deco, ja koneellistuminen oli kovassa vauhdissa. Tänään vierailin rakennuksissa, jotka loistokkuudellaan, koollaan ja ylellisyydellään voittavat kaikki tähän asti näkemäni rakennukset. Jo pelkästään City Music Hallin naistenhuone jätti minut haukkomaan henkeä. Otin tietysti paljon kuvia, mutta kuvat eivät valitettavasti tee oikeutta kohteillensa. Joka tapauksessa kaikki se marmori, peilipylväät, hienostunut design, kristallit, samettiverhot ja kullatut katot saivat minut melkein kyyneliin.

Aamulla, ennen päivän muita kierroksia, kävimme 75 minuutin risteilyllä vapauden patsaan juurella. Se oli todellakin juuri sellainen kuin pitikin: iso ja vihreä. Yllätyin vain siitä, että Liberty Island, saari, jolla patsas seisoo, onkin melko kaukana Manhattanista.

Iltapäivällä, vaikka jalat sekä etenkin selkä olivat toista mieltä, kiersin modernin taiteen museon MOMAn kaikki viisi kerrosta. Siellä näin mm. ensimmäisen oikean Warholin Marilynin sekä Picasson Avignonin naiset. Design-kerroksessa silmät osuivat tuttuun Aalto-maljakkoon. Alvar Aallon lisäksi suomalaismuotoilijoista oli esillä Tapio Wirkkalan, Kaj Franckin ja timo Sarpanevan lasia. Go Iittala!

Illalla kävimme katsomassa yhden Broadway-shown. Sekin oli kai pakollisten New York -juttujen joukossa. Esitys oli hillitön!

Nyt loppuu kirjoitusinto. Täytyy mennä nukkumaan. Huomenna taas uusi päivä täynnä ihmeellisiä asioita!

ps. Matkalaukku saapui jee!