Reilu kaksi kuukautta sitten Espanjan Huelvasta katosi 5-vuotias tyttö Mari Luz – tapauksesta oli Suomenkin uutisissa. Käytännössä koko Huelvan kaupunki asukkaineen osallistui tytön etsintöihin kivuten lähialueen kaivoihin ja hylättyjen talojen uumeniin poliisin avuksi. Tytön isä on puhunut tyttärestään telkkarissa taukoamatta vedoten kaikkiin mahdollisiin osapuoliin tytöt löytymisen edesauttamiseksi, ja tytön kasvokuvia leviteltiin ympäri Espanjaa joka lyhtypylvääseen, jotta hänen naamansa painuisi joka iikan muistiin.

Nyt, muutama päivä sitten, löytyi tytön ruumis joesta. Ruumiinavauksesta saatu DNA paljasti surmaajaksi jo kertaalleen pedofiliasta tuomitun naapurin sedän. Tämä mies käytti hyväkseen mm. omaa 5-vuotiasta tytärtään vaimon silmien alla (josta rapsahti tuomioksi vajaat 3 vuotta linnaa) ja on sen jälkeen jatkuvasti etsinyt nuoria tyttöjä uhrikseen. Tuo mies, Santiago del Valle, ei näytä katuvan tekosiaan laisinkaan, ja kylmäverisyys sai jo muutenkin kuumina käyneet huelvalaiset lynkkausmielelle.

Eilen seurasin Pedron kotona telkkarista, kun koko Huelvan hirmustunut kansa oli vastassa oikeuden eteen tuotua tytön surmaajaa. Mellakkapoliisit yrittivät pitää kaupunkilaiset erossa tuomiolle tuodusta miehestä, sillä kuvista päätellen oli varmaa, että jos ja kun joku kaupunkilaisista saa del Vallen käsiinsä, lähtee del Vallelta henki. Luultavasti viimeistään vankilassa. Huelvan asukkaat olivat varautuneet miehen saapumiseen mm. tiiliskivin, joita heittämällä kohti poliisisaattuetta he yrittivät saada poliisit eroon miehestä, jotta voisivat sitten itse asettaa hänet tuomiolle siinä ja silloin.

Kun siis eilen seurasimme kuumaa tapahtumaa televisiosta, muistutti Pedro ja hänen siskonsa minua olemaan aina varuillaan. Espanja kun ei ole kuulemma samanlainen lintukoto kuin Suomi. He muistuttivat muun muassa, että Málaga on rikollisuuden määrässä Espanjan kärkikastia, ja että erityisesti naiset saavat olla varuillaan. He kertoivat mitä kavereille ja kaverin kavereille on joskus tapahtunut – kuinka joku vain hyppää liikennevaloissa auton sisään keskellä kirkasta päivää ja ajattaa metsään; kuinka illalla, etenkin hiljaisella rantatiellä, liikkuu kaikennäköisiä psykopaatteja, jotka tekevät liikkeensä heti tilaisuuden koittaessa. He kertoivat kuulleensa "klovninaamaisista" naisista, joilta on siis vedetty puukolla suupielet auki, ja vaikka mistä muusta. Että Mari Luzin kylmäverinen surmaaja ei ole laisinkaan niin harvinainen tapaus kuin haluaisin kuvitella, oli viesti pääpiirteittäin. Pedron siskon poliisiystävä on kuulemma sanonut, että juuri omiin kykyihinsä liikaa luottavat naiset ovat usein juuri niitä uhreja – kun eivät ymmärrä tarpeeksi varoa. Niin, ja juuri hiljattain löytyi myös nuoren naisen ruumis ilman sormenpäitä ja kurkku auki viillettynä jostain tuolta Espanjan pusikoista.

Samalla sain – taas kerran – oppitunnin siitä, miten aina autoon istuttaessa laitetaan ovet heti takalukkoon, miten aina kotiin mentäessä käännetään kotiovi takalukkoon, miten koskaan pimeällä ei saa liikkua yksin, miten aina jonkun kaverin täytyy saattaa sinut kotiovelle asti... Pedro on näitä asioita toitottanut minulle koko tämän menneen vuoden, ja pikkuhiljaa alan ottaa sanoista opikseni. Pedro on myös kaavaillut pientä pippurisuihketta käsilaukkuuni, jota voisin sitten pahimman sattuessa yrittää käyttää.

Että pikkuhiljaa se on tajuttava – maailma on joskus paha, paha paikka.