Pedron kerrostalon alakerran eläinkaupan ikkunassa on kaksi pientä koiranpentua jotka etsivät kotia. Ilmaiseksi. Ne syövät vielä tuttipullosta kun ovat niin rääpäleitä. Niiden äiti on ehkä kuollut tai sitten ne on löydetty roskikseta – en tiedä – mutta nyt ne tarvitsevat nopeasti jonkun kivan kodin.

Mulla on koti. Koirat on ihania.

1+1=2

Mutta pitää katsoa karua totuutta silmiin, ja siksi joudunkin toteamaan raskain mielin: En. Voi. Ottaa. Koiraa. (Vielä.)

Siispä siirrymme muihin aiheisiin ennen kuin alan itkemään. (Kodittomat koiraparat. Pienet ja avuttomat...) Kävin pari päivää sitten tarkistamassa takapihalla miten talomme sitruunapuu jakselee. Vielä joutuu odottelemaan vähän aikaa ennen kuin voi puristaa sitruunamehua viinissä lillutettujen simpukoiden päälle omasta puusta noukitusta sitruunasta.

Hyvää viikonloppua!