Sisko on taas päivittänyt kuulumisia, siis lähinnä lastensa toilailuja, omaan blogiinsa. Kun niitä hetki sitten luin, meinasi sydän pakahtua ikävästä! Työhuoneen seinälle liimatut mustavalkoprintterillä tulostetut lasten kuvat muistan joka päivä silmäillä läpi, sekä lukea sähköpostin, jos vaikka ekaluokkalainen Annilotta olisi kirjoittanut jotain. Päivittäin kiroan mielessäni sitä, miten laiska kirjepostin lähettäjä itse olen, kun en siskonlapsillekaan muista oikein kirjoitella. Joulua odotan kovasti, jotta pääsen lasten kanssa puuhailemaan, tai vaan niiden omia puuhia seuraamaan. Minun ja Pedron väliin mahtuu vaikka kaikki kolme kullanmurua!

Niin, ja Pedronkin pääsen näkemään ihan pian! Ensi viikon viikonloppuna matkustan Amsterdamiin neljäksi päiväksi!

Ikävä on kova!! Kaikkia!!!

(Ja nyt jatkan työpäivää silmiä räpsytellen, kyyneleitä pidätellen...)

ps. Terveisiä sinne Pulkaaliaan myös!