Viela ei oo jetlaagi havinnyt. Nayttaa silta, etta kehoni haluaa jatkaa vanhassa rytmissa, vaikka taalla kello nayttaisi mita. Kun kotona heraan yleensa viimeistaan yhdeksan aikaan aamulla vapaapaivana, herasin taalla samoihin aikoihin. Paitsi etta taalla kello naytti siihen aikaan kolmosta yolla. Koko loppuyon yritin nukahtaa uudelleen, mutta ei se onnistunut. Niinpa sinnittelin sangyssa kuuteen asti aamulla, kunnes onnekseni kuulin Deirdren toisten vieraiden herailevan.

Mutta tanaan on paivaohjelma ollut niin hurja, etta ihme, jos ei rytmi jo pian vaihdu paikalliseen tahtiin.

Tanaan oli siis tiukka ohjelma. Kavimme kolmen tytön voimin (minä, serkku ja serkun ystävä) mm. YK:n rakennuksessa, joka oli tavallaan kiinni. Mutta korkea. Siitä jatkoimme chinatowniin, josta sai ostettua varastettuja designerlaukkuja ja nanopodeja halvalla.

Kiinakorttelista matka jatkui NBC-studioille. Aamulla ostettujen New York -turistikorttien kanssa siellä sai mennä ilmaiseksi tunnin studiokierrokselle. Kävimme mm. Saturday Night Liven ja Conan O'Brianin nauhoitustiloissa. Lopuksi ryhmästä tarvittiin kaksi vapaaehtoista (Derdre lupasi minut toiseksi) kokeilemaan uutislähetyksen tekemistä. Toinen tyttö oli itse uutisankkuri, ja minä leikin Pekka Poutaa. Tehtäväni oli siis lukea amerikkalainen sääennuste tv-kameran ja vihreän kankaan välissä siitä juoksevalta tekstiruudulta, tiedätte kai. Vaikeus oli mm. siinä, etten tunne Yhdysvaltojen karttaa kovin läheisesti, ja samoin englannin lukeminen liikkuvalta ruudulta ihmisjoukon edessä saa sydämen hieman epärytmiseksi. Vaikeusastetta lisäsi myös se, että samaan aikaan piti yrittää huitoa kotikatsojille näkyvää sääkarttaa peilikuvana, sillä näin itsekin kartan vain edessäni olevalta monitorilta. Eli aplodit Pekka Poudalle. Aika vaikea homma.

Ryhmä piti esitystäni hillittömän hauskana. Siis oikeesti! Laittaa nyt turisti sinne aksentteineen ja karttahäiriöineen...

Telkkustudioilta matka jatkui vaatekauppaan, sillä tarvitsin epätoivoisesti alusvaatteita ja sukkia - matkalaukku puuttuu edelleen...

Siitä suuntasimme lounaalle, jonka jälkkäriksi ostin ihka ensimmäisen Starbucks-kahvini. (Kun Starbucks on täällä kaikkien mielestä liian hyvää ollakseen totta, ja kahvin kokokin oli jotain puoli litraa. Itse ostin rasvattoman mokkakahvin. Ja oliko se nyt edes niin ihmeellistä.)

Kahvin jälkeen matka jatkui Times Squarelle kaikkien korkeiden talojen ja suunnattoman suurien valotaulujen keskelle. Olo oli kuin Liisalla ihmemaassa. Tai kuin olisi ollut jossain jättimäisessä huvipuistossa. Kaikki oli niin isoa ja upeaa!

Sitten menimme Madam Tussed vahamuseoon. Pääsin halailemaan mm. Spise Girlssejä, Paavia, Picassoa ja Beyoncea. Museossa meni ikuisuus, kun yritimme ikuistaa jokaisen vähänkin kiinnostavan hahmon. Lopuksi lauloimme American Idol -karaokea vaha-Simonin tuomaroidessa valtaistuimeltaan.

Ai niin, ja sitten kävimme M&M -kaupassa, jossa karkkinappulat oli lajiteltu omiin kaukaloihinsa värin mukaan. Kaupassa tuli jotenkin Sara mieleen... Lopuksi illastimme Planet Hollywoodissa, ja sitten tulimmekin takaisin asunnolle.

Voin vannoa, että päivän liikunta-annos on ainakin täytetty. Toisin sanoin: päivä oli onnistunut kaikin puolin!

Nyt vain toivotaan, että saan ensi yön nukuttua kokonaan, ja että tyhmä Delta toisi jo sen matkalaukun!!!!