Kävelen kuoppaista hiekkatietä pitkin kauppaan ostamaan maitoa ja kananmunia. Ohitan betonin värisiä taloja, joiden aaltoilevat tiilikatot irvistelevät minulle hullunkurisesti. Aurinko paistaa, vastaan pyöräilevä poika moikkaa leveä hymy naamallaan ja naapurin kanat keskittyvät maan kuopsuttamiseen.

Kaupan hyllyt notkuvat keksejä, suklaita, suolatikkuja, sipsejä, olutta, limsaa... Lihatiskillä on muutama salamipötkö. Pienestä yhden huoneen kyläkaupasta ei löydy maitoa, mutta kananmunat saan ostettua. Ostan vielä kaksi pulloa Kamenitza-olutta ja kolme suklaapatukkaa, jottei kauppareissu tuntuisi ihan turhalta. Myyjä keskustelee bulgariaksi, vastaan hymyllä ja maksan.

Aikaisemmin päivällä istuin puistossa kyläläisten kanssa, joihin tutustuin edellisiltana paikallisessa baarissa Paraguai-Espanja-ottelua siellä seuratessani. Annilotta (joka ihan yksin lensi Bulgariaan tädin yllätykseksi!) leikki lasten kanssa, ja minä yritin keskustella aikuisten kanssa. Yhteistä kieltä ei oikein löydy, joten hassuja hiljaisuuden hetkiä tulee väkisinkin. Sitten juttu jatkuu taas - bulgariaksi, suomeksi ja englanniksi.

Naapurin 9-vuotias tyttö saattaa meidät kotiin lounasajaksi. Tyttö osaa elehtiä kaikenlaista ja huutaa iloisesti "yes" jos näytän siltä että ymmärrän.

Nyt istun täällä "mummilan" kolmannessa kerroksessa, katselen ulos ikkunasta kauas Mustalle merelle ja juon aikaisemmin ostamaani Kamenitza-olutta. Mietin, että tällaista tämän loman kuuluukin olla.