Alan olla jo pienissä paniikkihuuruissa. Kohta istun hammaslääkärin hoitotuolissa takakenossa kirkkaiden lamppujen alla suu auki kumihanskakädet ja letkut suussa. Tutum-tutum-tutum. (Joakim ehkä jo pyörtyi - taas.)

Tässä adrenaliinihuuruissa voinkin nyt ylistää internettiä ja blogeja ja gallerioita ja yhteisöprofiileja. Tajusin eilen, että bloggailu on aivan sairaan hauskaa. Ja ennen kaikkea tajusin miksi. Bloggailuhan nimenomaan perustuu kirjoittajaan itseensä. Joten tällaiset egosentrinen ihmiset, kuten minä, voimme kirjoittaa itsestämme mitä haluamme ja niin paljon kuin haluamme. Puhumattakaan kaikesta extrasta mitä tänne voi tunkea (kuvia, musiikkia, runoja, videoita). Ja mikä parasta, kukaan ei väitä vastaan. Jos kirjoitan vaikka, että olipa hauska ilta, niin kuka tänne tulee sanomaan, että eipä ollut. Tosi sekopäistä, hah. Onko Susan Kurosella muuten blogia?

Ok. Nyt lopetan... Mutta vain tältä erää. Haaahhhahahaaa (pelotan joskus myös itseäni)