Eilen oli taas ateria pöydässä kun tulin kotiin. Syömisen jälkeen lähdin Annin kanssa lastenvaateostoksille. Tyttö illisteli sovituskopin peilille, kun täti tarkasteli vaatteiden istuvuutta. Parin tunnin aherruksen tuloksena saimme kassiin kengät, hameen, kaksi paitaa, hupparin ja housut.

Eilisillan ohjelmaan kuului myös puhelintreffit Pedron kanssa. Pedro ja Annilotta juttelivat keskenään ihan sujuvasti, vaikka eivät toisiaan juuri ymmärräkään. Annilotta myös lauloi Pedrolle pienen pätkän PMMP:tä, josta Pedro oli aivan haltioissaan. Lopuksi Pedro pyysi lupaa tulla leikkimään Annin kanssa torstaina sillä aikaa, kun minä olen vielä töissä. Että taitavat nuo kaksi kaverusta tulla vallan liian hyvin toimeen keskenään (t. minäkö muka mustasukkainen?).

Tänä aamuna, Alman nimipäivänä, odotti minua sängyn vieressä jostain puskasta nyhjästy sininen kukan oksa, Annin itse kirjoittama kortti ja pieni paketti. Olin (kuten joka aamu) niin kiireellä lähdössä töihin, että ehdin avata paketin vasta toimistolla. Paketista löytyi hieno hopeakoru, joka roikkuu nyt ranteessani. Illalla nimpparijuhlia jatketaan Benalmádenan huvipuistossa!