...kun mulla on jo sellanen!

Eilen harjoiteltiin taas perunan kuorimista. Istuin vaiti katsellen samaa kömpelöä aherrusta kuin edelliselläkin kerralla. Tällä kertaa perunat tosin olivat kuorijan itsensä keittämiä, samoin soossi. Perinteinen jauhelihakastike oli niin suuri hitti, että nyt myös espanjalaisen, suunnilleen keittotaidottoman kotikokin sormet taipuvat sen luomiseen. (Kuulemma ensi kerralla sillä yllätetään nykyinen kodin hengetär, sisko. Voi oppimisen riemua!) Ehkä pari kokkaustuntia lisää, ja olen vapaa soppakauhalla sohimisesta.