Saavuin viime sunnuntai-iltana onnellisesti Burgasin lentokentälle, paitsi että ketään ei ollut kentällä vastassa. Olivat unohtaneet... No ei se mitään. Nyt olen täällä!

Kyrillisten aakkosten lukeminen sujuu jo sen verran hyvin, ettei meidän kaasulla toimivalla, neonkeltaisella autonkotterolla eksy Bulgarian maanteillä. Kun hitaasti ajaa, ehtii tajuta, että kun opaskyltissä lukee "Бургас" luetaan se "Burgas".

Tänään kävimme UNESCOn maailmanperintökohteisiin listatussa kaupungissa Sosopolissa (kyrillisin aakkosin Созопол), eilen toisessa UNESCO-kohteessa Nesebarissa (Несебър).

Enimmäkseen täällä tulee kuitenkin makoiltua Mustan meren valkohiekkaisilla rannoilla, sillä ilma on painostava ja kuuma. Mitkä lie ovat tämän hetkiset asteluvut, mutta hiki valuu ehkä enemmän kuin Espanjassa. Tämän alueen rannoissa on se hyvä puoli, ettei niitä olla rakennettu täyteen. Meri ei ala pitkästä hotellirivistä vaan yleensä luonnonmukaisesta metsä- tai kylämaisemasta. Valkoista hiekkarantaa on kilometritolkulla vasemmalla ja oikealla. Uimakelpoista joka kilometri. Eli hullu on se, joka itsensä tunkee Sunny Beachin tiukkaan mitoitetulle hiekkarannalle kymmenien rantakauppiaiden ja baarin pitäjien huijattavaksi. Tilaa on yllin kyllin rumien "rantaparatiisien" ulkopuolella.

Hintataso on huikean alhainen. Aterian saa puolella Espanjan hinnoista, tietysti ravintolasta ja kaupungista riippuen. Täällä maalla (asumme siis Briastevetsin kylässä) paikallisbaarissa kolme isoa olutta maksoi vajaat kaksi euroa. Paikallinen hedelmäviina rakia on tietysti myös edullista - ja kuolettavaa. Suosittelen juomaa tietysti kaikille!

Na zdrave! Kippis!