No IKER tietysti!

Meni eilen aika jännäksi tuo Espanja-Italia -matsi. Hyvästä yrittelystä huolimatta maaleja ei vain tullut, ja Pedro kieri lattialla tuskasta.

Pedro: Jos Espanja ei voita tätä matsia, niin näet minut itkemässä ekaa kertaa.
Alma: Ai ekaa kertaa?

Pedro: Rakas, kai sinä sen ymmärrät, että mikäli Espanja ei voita, tänään ei tehdä rakkautta.
Alma: Siis sama diili kuin Real Madridinkin kanssa...

Tuloksettoman peliajan ja 30 minuutin jatkoajan jälkeen päästiin / jouduttiin rankkarikisaan, jonka ajaksi Pedrokin nousi lattialta sohvalle hermot jo silminnähtävästi nykien. Vastakkain sanottiin olevan maailman kaksi tämän hetken parasta maalivahtia – Espanjan Iker ja Italian (ruma) Gianluigi. Joka laukaisulla Pedro puristi käteni rystyset valkoisiksi jännittäessään Espanjan kohtaloa. Lopulta, kun vasta viimeinen Italian verkkoon uponnut pallo ratkaisi ottelun ja varmisti koko kansakunnan suuren unelman, Espanjan pääsyn Euro Cupin välieriin, ratkesi Pedro suunnattomaan huligaanikarjuntaan samalla kun naapurustosta kuului samanlaista metakkaa ja autot tuuttailivat kaduilla (aamuyöhön asti).

Nyt, Espanjan päästyä välieriin, joutuvat mainostajat alkamaan toteuttamaan lupauksiaan. Kuka lupasi ilmaisia puheluja, kuka 300 euron palautusta taulutelevision ostajille, mikäli Espanja toteuttaa sen, mitä ei ole vuosikymmeniin tapahtunut.

Seuraava matsi, Espanja-Venäjä menee minulta ohi silmien ja korvien, sillä istun juuri tuolloin lentokoneessa matkalla suloiseen suvi-Suomeen. Joutuu kapteeni kuuluttamaan väliaikatietoja, jos ei muu auta.

Tuohon oikean puoleiseen palkkiin laitan pari kuvaa Gibrargalian kylän ferioista, jossa lauantaina tanssimme (myös Pedron isä) viiteen asti aamulla, ja sunnuntaina otimme osaa mm. perinteiseen vesisotaan.