Madrid oli hieno ja suuri paikka! Viikonloppu oli upea, mutta matkan alku ja loppu olivat hieman... hmmm... rankkoja.

Aloitetaan auton vuokraamisesta.

Muistetaan aluksi, että ollaan Espanjassa. Mielestäni kaikki hankaluudet tulee lopulta kuitata huokaisemalla solo en España – vain Espanjassa.

Itse asiaan: Lähdin perjantaina hyvin mielin hakemaan varattua vuokra-autoa. Tein myyjän kanssa paperit ja kävelimme autolle. Matkalla myyjä hehkutti, että auton rajoittamattomilla kilometreillä voin ajaa vaikka koko Andalusian ympäri.

"Tai Madridiin!", hehkutin minä matkakuumeen kourissa.

Myyjä pysähtyi siihen paikkaan ja ilmoitti, ettei heidän autoillaan voi ajaa Andalusian ulkopuolelle. Minä siihen kertomaan, ettá juuri sitä varten auto on vuokrattu. Sitten myyjä ystävällisesti kertoo, ettei heidän vakuutuksensa kata muuta kuin Andalusian.

Siis mitä?¿?!!

Mikä autovakuutus voi kattaa vain osan maan pinta-alasta? Eikö se ole melko omaperäistä, ellei jopa laitonta? Tästä hiiltyneenä rupesin inttämään, että eikö tällaiset suhteellisen olennaiset asiat pitäisi mainita jo varausta tehdessä. Ja miksei juuri allekirjoittamassani sopimuksessa ole kyseistä pykálää mustalla valkoista vasten?

"No mutta juurihan minä kerroin pykälästä sinulle", inttää myyjä.

Jahas. Niinkö se onkin. No olinpa minä asiakkaana tyhmä, kun en älynnyt, että sopimuksessa on luonnollisesti suullinen osuus virallisen paperin lisäksi. Seuraavat 15 minuuttia kulutan sylkeäni siihen, että yritän saada myyjää ottamaan yhteyttä netin varauskeskukseen, että he kenties voisivat etsiä minulle uuden vuokraamon/auton. Myyjä väittää – luonnollisesti – ettei niin voi tehdä. Varaus on jo heillä. Eli auto kannattaisi nyt vuokrata heiltä. Soitto pomolle selventää, että Madridiin saa sittenkin ajaa, mutta jos jotain käy, ei vakuutus sitä kata.

Paskan marjat! Lähden urpon myyjän liikkeestä ennen kuin räjähdän.

Noniin. Nyt ollaan hermot kireinä. Ja ilman autoa. Lähtö Madridiin on aamulla.

Juoksin pikapikaa toimitukseen koneen äärelle ja hain autonvuokrauspalvelun nettisivut. Soitin palvelunumeroon, josta heti ystävällisesti etsittiin, vieläpä alle vartissa, uusi auto (että se siitä mahdottomuudesta ottaa yhteys palvelukeskukseen). Palvelukeskuksen nainen oli hänkin ihmeissään alueellisesta vakuutuksesta, ja páivitteli, ettei ollut sellaisesta kuullutkaan. Että se siitä sitten.

Hain uuden auton Málagan lentokentältä puolen tunnin junamatkan páästä. Tein paperit, ja ajoin kodin kautta Pedrolle nukkumaan.

Lauantaina aamu neljältä olimme jo lähtökuopissa pakkaamassa autoa kadulla. Kun kaikki tavarat olivat takakontissa ja kontti tiukasti kiinni, ilmoitti rakkaani, että "hups, avaimet taisivat unohtua takakonttiin".

Nyt loppuu alman urheilumieli. Kello on puoli viisi aamulla. Auto lukossa, avaimet takakontissa, eikä matka ole vielä edes päässyt alkuun.

Mietin hiljaa mielessäni, voiko poikaystävästä tehdä reklamaatiota. Tai voiko sen pääkopan sisällön vaikka vaihtaa hieman uudempaan malliin...

Tilanteen huomioon ottaen olin melko rauhallinen, kun soitin autovuokraamon valtakunnalliseen hätänumeroon. Puhelimesta kerrottiin ilosanoma – autoon saa vara-avaimen soittamalla Málagan paikallisyksikön 24-h palvelunumeroon.

Soitto sinne. Ei vastausta. Soitto toiseen numeroon. Ei vastausta. Muutaman turhan soiton jálkeen soitan uudelleen valtakunnalliseen numeroon, josta neuvotaan vain yrittämään Málagan numeroa. "Kyllä ne vastaavat."

Kolmen tunnin turhan soittelun jälkeen istumme Pedron kanssa Pedron siskon autossa, minä happamana kuin pihlajanmarja, Málagan lentokentällä odottamassa autonvuokraustoimiston aukeamista. Kun paikalle saapuu ensimmäinen työntekijä – kahdeksalta aamulla – ilmoitan kuivasti, että mielestäni heidän tulkintansa "24-h puhelinpalvelusta" on hieman omalaatuinen. Tyhmänä ulkomaalaisena menin luulemaan, että puhelimeen vastataan vuorokauden ympäri.

Vihdoin, puoli yhdeksältä, pääsimme matkan alkuun. Ajoimme kaikki reilut 5 tuntia yhtä putkeen Madridiin, jottemme hukkaisi enempää odotetun viikonlopun kallista aikaa.

Sen pituinen se.

Sitten kerron takaisintulomatkasta pienen yksityiskohdan, joka sai taas ihmettelemään andalusialaisten leväperäistä otetta "turhiin" yksityiskohtiin.

Kun sunnuntaiyönä pääsimme muutaman ylimääräisen mutkan kautta Madridista ulos ja oikeaan suuntaan, pysähdyimme tankkaamaan autoa. Sekä avaimenperässä että vuokrasopimuksessa luki auton kuluttuvan lyijytöntä bensaa, mutta iloiseksi yllätykseksemme tankin korkissa luki isoin kirjaimin diesel. Hahah! Varmaan taas tätä espanjalaisten huumoria, jota en koskaan ymmärrä! Kaivetaanpa auton ohjekirja, ja katsotaan miten asia on. Hyvä pähkinä! Hahah! Vaan eipä hanskalokerossa mitáän ohjekirjaa ollut...pelkkää tyhjáä pimeyttä vain.

Nyt pitää olla tarkkana, ellei halua rikkoa autoa ja jäädä koko yöksi moottoritien varrelle odottamaan "24-h -palvelun" aukeamista. Onneksi bensa-aseman myyjä tiesi neuvoa, ettá jos bensapumpun pistooli ei mene tankkiin sisälle, on auto varmasti diesel. Ja dieselhän se oli! Tänään autoa palauttaessa pitänee mainita, että voisivat laittaa papereihinsa oikeat tiedot, sillä kaikilla ei ole sama huumori kuin heillä.

Lopun yötä ajoin noin 600 km kohti Málagaa niin, että pääsimme perille juuri sopivasti pois Málagan aamuruuhkan alta, noin klo 6.30. Matka venyi hieman, sillä puolessa välissä ajoa olin jo niin vásynyt tien viivojen tuijottamiseen, että pysähdyimme tunniksi nukkumaan Jaenin oliivipuulehtojen katveeseen.

Ehdin nukkua vielá reilun tunnin Pedron kotona, ennen kuin otin auton taas alle ja lähdin Torremolinosiin pankkiasioille ja sieltä töihin.

Nut en kaipaa mitáän muuta kuin omaa untuvatäkkiä ja 12 tunnin yöunia.

Jos jaksoit lukea loppuun asti, onnittelut! Huomenna jatkan siitä mihin nyt jäin. Ei muuta kuin hyvää yötä!