Jou! Rennosti otettu viikonloppu on ohi ja taas alkaa jokamaanantainen kuntokuuri. Yleensä tiistaina se jo pettää... Nyt erityisesti tarvitaan sitä kuntoilua, kun eilen söin ehkä kolme kiloa äyriäisiä ja siihen päälle flania, yhden omenaleivoksen, kulhon popcornia ja paljon ihanaa ilmakuivattua kinkkua. Tänään töissä joku viisas vielä laittoi tarjottimellisen suklaita ja keksejä tuohon työpöydän nurkalle. Alkaa olla ähky.

Viikonloppu myös alkoi syömisen merkeissä. Menin yhdeksältä Málagan keskustaan tapaksille & drinksuille. Todellisuudessa tapastelu jäi kahteen vaivaiseen mustekalan palaseen, kun taas drinksuttelu jatkui vahingossa aamu kuuteen asti. Pedro oli yön töissä Puerto Marinassa, joten ajattelin tyhmästi, että minun kuuluu saada Pedron asunnon avaimet...kun kuitenkin tulen ennemmin nukkumaan. Vasta kun Pedro soitti sovitusti puhelimeeni viiden aikaan aamulla päästäkseen kotiinsa nukkumaan tajusin, että olisi ehkä sittenkin ollut viisaampaa tehdä toisin. Raukka oli joutunut odottamaan keskellä aamuyötä pääsyä omaan kotiinsa, kun tyttöystävä ei kuullut puhelimensa pirinää. Onneksi sisko pelasti pojan pois kadulta.

No, sattuuhan noita. (Pedrokin on mm. jättänyt minut takalukkoon asuntoonsa useamman kerran, joten olen vielä törppöilyssä selvästi häviöllä.)

Sunnuntaina olikin isänpäivä suomessa. Soitin isälle ja papalle onnittelut, ja mahtui Annilottakin siihen samaan puheluun. Annilotalla oli tärkeää asiaa tädille: hän on oppinut ärrrrrrrrrrrrän (hienosti demonstroituna), ja hammasrivistä on pudonnut kaksi maitohammasta. Ihania nuo lasten tärkeät jutut!