Perjantaina oli tilaisuus mennä ulos. Jäin kuitenkin kotiin lukemaan kirjaa. Sitten kirjoitin Annilotalle postia, soitin pianoa ja lauloin naapurien iloksi, katsoin telkkarista kykyjenetsintäohjelmaa (itkin kun yksi 14-vuotias poika tanssi kuin Billy Elliot), järjestelin hyllyjä ja söin suklaata. Oli tosi kivaa.

Lauantaina heräsin aamupäivällä virkeänä ja taivas oli puolipilvinen. En viitsinyt mennä ulos, vaan järjestelin kotia uuteen uskoon, luin aloittamani kirjan loppuun, musisoin ikkuna auki koko korttelin iloksi, ja viikkasin pyykkiä. Iltapäivällä tein sopivan kävelylenkin rannalla ja palasin kaupan kautta kotiin. Oli jo hämärää.

Kun sain ostokset purettua kaappiin ja näperrettyä tukkaa ja naamaa nätiksi, soitti prinssi portin kelloa. Olinkin sopivasti saanut vaatteet valittua. Sitten meillä oli kunnon vanhanaikaiset illallistreffit – hyvää viiniä ja punaista lihaa. Illan päätteeksi pelasimme pari erää biljardia lähibaarissa ja sitten vetäydyimme kotiin kuhertelemaan.

Sunnuntaina nukuimme melkein puoleen päivään asti, ja noustuani laitoin meille upean aamiaisen. Syötyämme kävelimme rantaa pitkin läheiselle minigolfkentälle, ja pelasimme auringon lämmittäessä kierroksen (hävisin). Sitten kävelimme muutaman kilometrin toiseen suuntaan keilahalliin, jossa pelasimme ensin yhden keilakierroksen (hävisin), sitten ilmakiekkoa (hävisin), ja lopuksi vielä biljardia (hävisin). Ja juuri pelit päätettyämme alkoi Real Madridin kotipeli, joka päättyi murskavoittoon 7-0. (Melkein itkin toisen joukkueen maalivahdin puolesta, kun se jo kolmannen maalin jälkeen näytti niin lyödyltä.) Rakkaani oli hyvällä tuulella.

Sitten kävelimme kotiin kuhertelemaan. Pyöräytin vielä lohikeiton illalliseksi, kun olin niin hyvällä tuulella. Lopulta käperryin kirjojaan selaavan poikaystävän kainaloon ja nukahdin siihen paikkaan.

Eli näin tylsää, mutta ihanaa täällä.