Joo, kyllä se vaan niin on, että arki on tullut vastaan. Siksipä alkaa olla nämä blogimerkinnätkin aika huuhaata. Joo, teenhän mä täällä edelleen kaikkia kivoja juttuja, mutta monikaan asia ei ole enää niin uusi ja ihmeellinen, että siitä viitsisi kirjoittaa. Kaikki paperisotkut on selvitetty, kieli ei tuota kovinkaan useasti päänsärkyä, kavereita on ihan kivasti, parisuhde on uomillaan... Joskus tulee pieni koti-ikävä, mutta ei sellaisessa kyyneleitä kirvoittavassa mittakaavassa kuin Suomen kesäloman jälkeen. Silloin oli ehkä rankinta. Ja vaikka vieläkin hymyilyttää kun näin marraskuussa voi lukea kirjaa ulkona auringossa ilman takkia, ei sekään tunnu enää niin ihmeelliseltä. Kaikki on jo niin – tavallista.