Miten meninkään luulemaan, että Pedron isän luona sen kuin istahtaisin valmiiden patojen ääreen.

Tilanne: Isän tyttöystävä (joka auttaa kaupassa ja kokkaa ja laittaa ja puunaa ja tekee) on ollut koko alkuviikon sukuloimassa. Niinpä kaikki kaupassa oli hieman hujan hajan, ja toimituskuormasta lattialle heitetyt tavarat pahvilaatikoissaan etsivät vielä paikkojaan.

Niinpä kaikki kolme – minä, Pedro ja Pedron sisko – kääräisimme hihat ylös ja rupesimme purkamaan pahvilaatikoista tavaroita hyllyille. Sain ensin pilkkaa niskaani, kun kopsuttelin korkkareissani pitkin kaupan lattioita oikeita hyllyjä etsien. Jostain syystä sekin, että laitoin tuotteet hyllyyn aina etiketti nätisti asiakkaaseen päin, oli tavattoman hauskaa. Sitten, lisää kyläläisiä kauppaan valuessa, minut keksittiin laittaa tiskin taakse asiakkaita palvelemaan. Tiesin tietysti, että nyt halutaan taas nauraa ulkomaalaisen kustannuksella, mutta soin heille sen ilon.

"¿Que te pongo?" kysyin niinkuin asiaan kuuluu, ja sekin jo laukaisi rakkaiden sukulaiskokelaideni mahat hytkyvään nauruun. Olin että joo, tässähän tää ilta menee muita viihdyttäessä.

Kun kauppa oli järjestyksessä ja ovet laitettiin kiinni, jouduin kyökkivuoroon. Tietysti. Koska talon nainen oli poissa, täytyi vierailevien naisten tehdä seuraavan päivän ruoka talon miehelle. Tietysti. Itse isäntä leikkeli jamón serranoa suoraan sian jalasta ja avasi yhden Rioja-pullon (tuntevat minut jo hyvin, eivät jätä kuivin suin) sillä aikaa, kun minä ja Pedron sisko pidimme kolmea pataa ja kahta paistinpannua tulella eri ruokalajeja loihtien. Itse tietysti tein vain sen mitä käskettiin, kun en muuhun kyennyt; Pedron sisko lateli ohjeita, ja minä yritin parhaani mukaan seurata niitä. Samaan aikaan oma rakkaani tepasteli television ja keittiön väliä isänsä kylpytakki niskassaan yrittáen seurata samaan aikaan kahta mielenkiintoista asiaa: miten tyttöystävä pärjää kyökin puolella, ja mitä Espanja-Ranska jalkapallomatsissa tapahtuu.

Ei puhettakaan auttavasta kädestä. Kai se on joku laki.

Mutta oli kaikin puolin hauska ilta. Pedron isä on ottanut kaiketi elämäntehtäväkseen opetella ulkoa kaikkein julmimmat ja härskeimmät vitsit. Ja muiden ovela pilkka on myös suosittu huumorin muoto tuossa perheessä. Enkä minäkään jää millään lailla alakynteen, kun olen samaa harjoitellut pienenä oman isäni kanssa.

Ja nyt pari kuulemaani (sovinistista) vitsiä.

– Milloin nainen menee kuuhun (kuulemma vaan miehet ovat siellä käyneet tähän mennessä)?
– Silloin kun se tarvitsee siivota.

Ehhehe.

– Miten naisille saataisiin lisää vapautta?
– Laajentamalla keittiötä.