Jotenkin tuntuu siltä, että kuluneet vuodet etelässä alkavat vaikuttaa.

Kevättalvella 2007, kun aloitin uuden elämän täällä Aurinkorannikolla, tulin töihin sortseissa ja pikkumekoissa jo maalis-huhtikuusta lähtien. Kipitin bussille sandaalit jalassa ja joku ohut neule käsivarsien peittona. Siihen vuodenaikaan päivän ylin lämpötila pyörii hieman 20 asteen yläpuolella – siis kovin alhaalla täkäläisittäin.

Nyt, neljä kesää myöhemmin, huomaan kiskovani farkkuja jalkaan elokuun lähes 40 asteen helteessä. Kietaisen hiestä nihkeän kaulani ympärille vielä jonkun ohuen huivin ja ajan hissillä parkkihalliin. Autolla kun pääsen kätevästi toimituksen oven eteen, kuten paikallisittain kuuluukin tehdä, vaikka julkisillakin pääsisi.

Samoin ensimmäisenä kesänä en osannut lainkaan pysyä poissa rannoilta (tarkoitan tietysti: huhtikuusta lähtien). Nautin auringosta ja rantaelämästä päivästä toiseen tajuamatta, että Espanjassa aurinko tulee esiin kyllä huomennakin toisin kuin Suomessa, jossa jokainen kaunis kesäpäivä voi olla se viimeinen.

Nyt laitan tarkasti aurinkorasvaa joka auringonottokerralla suojatakseni ihoa aina vaarallisia säteitään langettavalta auringolta, ja rannallekin menen melko harvakseltaan – ollakseni siellä sitten vähintäänkin puoliksi varjon alla tai vaihtoehtoisesti niin myöhään, ettei aurinko polta enää kuumimmillaan. Entinen mottoni “get tanned or die trying” on nyt jotain vitsikästä, mitä hassut turistit tekevät.

Ja nyt, monta kesää harjoiteltuani Málagan feriaoilla oloa, osaan senkin tehdä kuin paikallinen konsanaan!

Aikaisempien vuosien satunnainen osallistumistiheys on vaihtunut oikean feria-reseptin löytymisen myötä.

Ferioilla kuuluu olla heti iltapäivästä alkaen, jotta työssäkäyvänä pääsen nukkumaan jo puolen yön kieppeillä. Tosin ylilyöntejäkin tuli tehtyä ja se kostautui sitten niin, etten seuraavan päivänä jaksanutkaan raahautua ferioille työpäivän loputtua. Pidin kaksi välipäivää (luuseri!). Mutta noin yleisesti ottaen malagalaisten feriapäiväkännisysteemi on kyllä harvinaisen hauska keksintö!

Ja ferioilla juodaan oikeaoppisesti jäisiä rebujitoksia janoon (fino/manzanilla+sprite, litran muki 2,5 euroa) ja cartojal-viiniä sen jatkeeksi. Kaduilla tanssitaan ilta kuuteen asti, jonka jälkeen baarit ja yökerhot alkavat kerätä jonoa - normaaliviikkonahan jonot syntyvät vasta yhden tai kahden maissa yöllä. Feria-viikolla jotkut baarit sulkevat ovensa jo kymmeneltä illalla, sillä kaupungin keskusta hiljenee hämärän koittaessa kansan siirtyessä feria-busseilla kaupungin laidalla sijaitsevalle feria-alueelle.

Ja jostain kumman syystä hävitin kameranikin feria-humussa, joten kuvia saatte sitä mukaa kun saan niitä kavereilta haalittua.

Ja nyt viikonlopun viettoon!