Mie (iik vieläkin hirvittää) olin syömässä Pedrolla eilen ja (iik!!!) torakka hyppäs pöydälle kesken ruokailun (yääk!!). Huoh-huoh-huoh...Huusin niin paljon kuin karaokelaulajan keuhkoista lähtee. Toinen torakka oli sohvan alla. Yritti idiootti juosta päin. Ei ikin tiedä mihin suuntaan torakat lähtee kun ne päättää ottaa kaikki (hyi) jalat allensa. Karsee luontoilta!

Ehkä en ihan vielä ookkaan yhtä luonnon kanssa.

Tästä tarinasta tulikin mieleeni...Pedron äidillä on käsilaukun kokoinen, kolme kuukautta vanha pikkuhauva Linda. Se ei hauku koskaan ja on aina tosi kiltti. Kerran löysin Lindan huutamasta nenä huoneen nurkkaan päin. Menin uteliaisuuttani lähemmäs, ja siinä koiran nenän edessä oli kituva torakka selällään. Huusin miesmerkkisen ihmisen apuun, ja kun torakka oli listitty ja vedetty pöntöstä alas, rapsutin ja kehuin koiraa koko loppupäivän, jotta se älyisi metsästää kaikki torakat pois.

Ei ny muuta. Feriat jatkuu, tänään on lepopäivä.

ps. Kuulin Terolta hirmuisia uutisia. Yrittäkää asian osaiset jaksaa, oon aatellut teitä paljon!!