Olin ennakkoon kuullut Madridista lähinnä epämairittelevia lausahduksia. Myös oma armaani oli sitä mieltä, ettei siellä mitään niin kummoista ole.

Sitten saavuttiin kaupunkiin.

Kun saimme parkkeerattua auton Bernabeun stadionin lähelle (tuurilla osattiin), etsimme 48 euroa yöltä veloittavan hostellimme nimeltään Hostal Comercial (suosittelen!). Hostelli oli keskellä ydinkeskustaa mitä parhaimmassa paikassa vanhan rakennuksen toisessa kerroksessa, ja henkilökunta oli todella ystävällistä ja huoneet olivat siistejä, viihtyisiä ja hyvin sisustettuja.

Ensimmäisenä päivänä kävelimme hostellin kulman takana olevalle Plaza Mayorille, josta jatkoimme kuninkaan palatsille ja katedraalille jalkaisin. Kaikki mitä kadun varsilla näimme, oli ihailun arvoista. Rakennukset olivat kauniita ja suuria, kadut olivat tunnelmallisia, ravintolat ja kahvilat olivat kaikki houkuttelevan näköisiä. Kuninkaan linnalta kävelimme siksakkia Puerta del Sol -aukiolle, joka tuntui olevan täynnä ihmisiä, oli kellon aika mikä hyvänsä. Siitä jatkoimme edelleen jalkaisin Reina Sofian museoon, jossa vietimme suunnilleen loppuillan. Jopa Pedro oli vaikuttunut museon kuuluisimman teoksen nähdessään. Picasson 3,5m x 7,7m kokoinen Guernica oli paljon upeampi luonnollisessa koossaan kuin kirjojen kuvissa (no siis tietty). Mielenkiintoisia teoksia täynnä oleva museo oli niin iso, että piti muutaman kerran levähtää istumaan kesken kierroksen.

Kierroksen jälkeen emme paljon muuta jaksaneet (ehkä aamun autonvuokrausseikkailujenkin vuoksi) kuin käydä syömässä. Valitsimme matkan varrelle sattuneen tapas-paikan josta sai madridilaisten suosimaa paikallista erikoisuutta, mustekalasämpylää – bocadillo de calamares. Kuppilan kokki meinasi suuttua, kun pyysin mustekalojen päälle valkosipulimajoneesia (alioli). Olinpa taas maalainen kun sellaista pyysin (yleensä syön mustekalan aliolin kanssa, mutta en uskaltanut tällä kertaa).

Aamulla, reilujen yöunien jälkeen, marssimme Plaza Mayorille päin syömään aamiaista. Matkan kunniaksi söimme maailman epäterveellisimmän aamupalan, churroja (vähän niinkuin munkki Suomessa) ja suklaata. Suklaasta humalassa kävimme uudestaan Plaza Mayorin läpi katedraalille, tällä kertaa kävimme katedraalin sisällä asti. Siitä kävelimme Plaza de Españan kautta koukaten La Latinan kortteliin, jossa viettäisin mielelläni enemmänkin aikaa, jos vain joskus tulee mahdollisuus. La Latina näytti olevan paikallisten hippien, punkkareiden ja muun oudon nuorison keskus. Istahdimme hetkeksi viinille.

La Latinasta jatkoimme metrolla Madridin päärautatieasemalle (Atocha) ihailemaan sen upeaa rakennusta ja rakennuksen sisällä olevaa trooppista puutarhaa. Jo pelkkä ajatuskin moisesta on upea. Rautatieasemalta kävelimme keskelle kaupunkia levittäytyvään Parque del retiro -puistoon. Aurinkoinen päivä suosi kaikkia piknikillä olevia perheitä ja soutamassa olleita pariskuntia. Mekin hengähdimme vähän ja istuimme auringossa lepuuttamassa koville joutuneita jalkoja.

Puiston toisesta päästä ulos kävellessämme olimme Madridin riemukaarta muistuttavalla Puerta del Alcalalla. Siitä kävelimme Placa de Cibeles -aukiolle, jossa juhlitaan mm. aina silloin, kun Real Madrid voittaa ottelun. Eli aika usein.

Vielä muutaman upean aukion ja rakennuksen jälkeen jatkoimme jalkaisin Madridin homokortteliin (en nyt muista kaupunginosan nimeä), joka sekin vaikutti mielenkiintoiselta ja eloisalta. Kuulemma yöelämä on siellä varsin vilkasta, ja ellemme edellisiltana olisi olleet niin väsyneitä, olisimme menneet ulos juuri siellä.

Vaikka visiittimme oli todella lyhyt, muutti Pedroki mielipiteensä Madridin suhteen. Mielestäni siellä voisi vaikka asua, sanoivatpa muut mitä tahansa. Kaupunki on juuri niin suuri, että sieltä löytyy jokaiselle varmasti oma paikka ja omanlaiset kuviot.

Huomenna kirjoitan loput matkasta. Siis sen urheilullisen osuuden. :) Heippa!