No ei siellä Pizarrassa mitään virallista kulkuetta ollut! Kyläläiset kipusivat vuoren huipulle kukin omaan tahtiin, ja laiskimmat (joita oli monta) lintsasivat siitäkin, ja ajoivat autolla pyhimyspatsaan juurelle vuoren toista rinnettä.

No, ME olimme kuitenkin reippaita ja kävelimme vajaan tunnin matkan ylös. Täytyyhän ilmaisenkin ruuan eteen sentäs jotain tehdä!

Kun saavuimme vuoren huipulle, olivat kaikki – lapset, aikuiset, nuoriso, vanhukset, hevoset, aasit, koirat ja kissat – yhtenä iloisena massana. Kyläläisten lisäksi paikalle oli saapunut Espanjan sosialistipuolueen paikallissiiven aktiivijäsenet jakamaan viirejä ja yllätyspaketteja nurkan takana häämöttävien parlamenttivaalien innoittamina.

Pikaisen pintakatsauksen tehtyäni vakuutuin siitä, että pyhimyspatsaan merkkipäivä oli ihan tavallinen ryyppyjuhla kylien ferioiden ja muiden torikokouksien jatkeena. Katolilaiset ovat siinä mielessä fiksua porukkaa, että ovat ripoitelleet kaikennäköisiä uskonnollisisa juhlia ympäri vuoden, jotta saavat vaihtaa vapaalle vähän muita useammin.

Ja kaupungintalon ilmaisen paellan ja oluen lisäksi jokainen reipas retkeläinen oli varustautunut tietysti omalla piknik-pullolla... olutta, viiniä, vettä, limua tai jotain muuta. Meillä urheilla nuorukaisilla oli olutta poikien makuun.

Juhlapäivän sää oli erinomainen auringon lämmittäessä puolipilviseltä taivaalta. Paikallispoliisin valvovan silmän alla rento juhlinta jatkui iltapäivään asti, jolloin pikkuhiljaa hevosmiehet ja retkeilijät käänsivät nokkansa kohti kylää.

Kun saavuimme vuorelta alas viimeisten joukossa, oli jo pääkatua reunustavat pari baaria laitojaan myöten täynnä. Sisällä soi flamenco, ulkoterasseilla istui kansaa tuopit käsissä juttelemassa kadulle parkkeerattujen hevosten selässä istuville isännille ja emännille. Myös hevosmiehillä oli tuopit ja drinkit kädessään.

Kun illan edetessä hevosmiehet humaltuivat siinä missä muukin kylän väki, hevosia ei suinkaan viety talleihin. Juhlinta jatkui ratsain, vaikka muutama cowboy olikin jo niin tuiterissa, että suitset laahasivat maata ja hevoset saivat käyskennellä isäntä selässään pitkin katua sinne minne turpa näytti. Hevosten seassa puikkelehtivat autoilijat saivat varoa keskellä tietä toikkaroivia nelijalkoja, jotka eivät oikein tienneet mihin olisivat kavionsa laittaneet.

Tulikin siinä jossain vaiheessa mieleen, että voiko humalassa ratsastavaa henkilöä sakottaa rattijuopumuksesta, vai pitääkö itse hevosen olla humalassa ennen kuin liikennerikkomuksen ehdot täyttyvät..?